MUUMILAAKSO VAI VINNURVA?
Kuin Tove Janssonin tarinoissa, kaikki tapahtui niin kuin saduissa - jouhevasti ja huomaamattomasti. Haapajärven Jedun metsäopetuksen veturi Jukka Eronkoski kävi (ainakin) kerran vähän ajelemassa huudeilla Töllin Annen kanssa. Sinistä merkkausnauhaa puihin ja signaalia kaupungin ylläpitämän Nivalan Liikuntakeskuksen projektivastaavaan, Janne Kaarlelalle. Pitkokset voisivat tulla.
Pian olikin jo 10.päivä maaliskuuta. Tehokas nelikko, Eronkosken Jukka ja hänen vasta 16-vuotias poikansa, Joonas, saapuivat yhdessä Töllin pariskunnan, Jukan ja Annen kanssa Vinnurvan leirikeskuksen parkkipaikalle puolen päivän kantturoissa. 800m pitkästi 25cm leveää pitkosta odotti vantterana pinossa. Neljä ihmistä, kahdeksan kättä ja jalkaa olivan valmiina Haapajärven Jedulta lainaan saadun kaluston kera talkoisiin.
"
Moottorikelkka ja reki, pitkokset veti. Oli Nivalan Kaupunki
ne ostanut Hasalta, mutta ei ne haissu pahalta. Ei laittanut
Töllin Jukka hommalle jarruja, kun nakkeli kyytiin parruja.
Anne jutuillaan porukan hereillä piti. Joonas porukan keski-ikää
kiri.
Oli homma sujuvaa kuin Niiskun kertolaskenta. Ei tarvinnut vielä
rakentaa "vaan" pitkokset reitin varteen pakertaa. Kaikki sujui
niin sujuvasti, oli pian valmis viimeinenkin rasti.
"
12 päivää se otti löytää sopivat aluspuut ja kaupat. Puut löytyivät lopulta saman tien varresta, ojan toiselta puolen hangesta. Seurakunnan puut kaupunki osti ja Hietapuolen Bekele (Keijo Nivala) ne kärryn kyytiin nosti. Ei ehtinyt tulla edes aamuposti, kun viisikko jo kenkiään kylmissään nosti. Oli pakkanen sangen napakka, liki 20:ssä napotti, mutta se touhun keskellä merkityksensä kadotti. Oli mitan päässä Töllin Päivi ja sujuipa hymyillen homma tuo. Ei puristanut ketään vanne, olihan porukassa taas Töllin Anne.
Ulkopuolisena, kun tätä suurella ilolla katsoi, näytti se sujuvuudessa ja upeassa persoonallisuudessaan kuin muumilaakson tuhkimotarinassa. Jukka.T on sujuvaliikkeisen oloinen, päämäärätietoinen ja elegantti kuin muumilaakson poliisimestari. Puolisonsa Anne on kuin pikku myy, aina tomera ja hyvä kaskuinen. Eloisuus on näkynyt hienona menestyksenä myös urheilupuolella. Päivi on ilmiselvä muumimamma, jonka hymyn on vaikea kuvitella loppuvan, ajatuksen katkeavan. Leo on tietysti muumipappa, joka on varustettu Seppo Rädyn voimilla ja eleettömyydellä. Joukon kruunasi muumipeikko, eli Keijo, jonka nuorekas ajattelu ja rockahtava ajatusmaailma ei vanhene koskaan. Itse kirjoittajana en ollut paikalla, kun ei löytynyt oikein touhukkaasta ja tehokkaasta porukasta vapaata tehtävää. Niinpä olin kuin muumilaakson nuuskamuikkunen. Mukana, mutta usein muualla - hengessä mukana kuitenkin ja aina valmiina.
Tämä oli kuin ylivoima viisikko. 5h ja aluspuut olivat menneet Rimpinevan laitaa kohden kivikovaa latupohjaa pitkin. Rapiat 432metriä aluspuuta. 98 kappaletta, 8 kuormaa. Eli reiluun puoleen tuntiin/kuorma. On siinä ollut melkoinen tahti, kun siirrettävänä oli sellainen rahti. On siellä kevätkesällä kiva mennä, kun ei täyty Vinnurvajärven päässä vedestä kenkä.
Paljon oli pieksetty huulta, vaikka ei tänään ollu edes tuulta. Valitsen kuin varkain, sieltä yhden, se olkoot parhain - juttu nääs...
"-Ota sinä ne kevyet tyvet niin minä otan nämä raskaat latvat" Ja hyväntahtosenpaskaset naurut päälle. Kuuluu muuten seuraavassa videossa. Tuumaajana Töllin Leksa... Ehkä tuosta sanonnasta tulee uusi legenda? Haikaran Matin Syyryyn tehdyt saunalenkit ovat kaivanneet rinnalleen uusia tarinoita - tuossa on nyt sellainen :)
Kakkososan näytelmään on tulossa Eronkosken Jukan, eli Haapajärven Jedun metsäopiston oppilaat tekemään pitkostusta oppityönä maestro JE:n johdolla. Jäämme siis odottamaan - niin, sulia maita ja leskenlehtiä. Nauttikaamme siihen saakka luonnon heräämisestä keväiseen kukoistukseen!
Onni Vähäaho, Nivalassa 22.3.2016
