Retki alkoi rauhallisen metsäautotien mutkasta, I-SR2014 vaellusreitin pelastuspiste 1:ltä ja kulki etulenkin kulkureittiä pelastuspiste 2:lle, josta 8:lle ja 9:lle, tullen takaisin 1:lle. Vajaa 15km pääosin kuivaa, mutta teknistä kangasmaastoa 2,3km tiepätkällä.
Jo alkumatkalla luonto ja kulkijat kokivat olevansa samassa tilassa. Reilun kokoiset (rupi)sammakot valpastuttivat kulkijat ja kesän vihreys teki polusta kevättä ja syksyä peitteisemmän. Ilmassa oli ollut sopivasti sekä rentoutta että jännitettä, sillä luonnossa ollaan aina yhtä ympäröivän kanssa. Hetken lumo on ihanaa, tila jossa uppoudut ajatustesi vuolaaseen virtaan. Joskus se saattaa päätyä kompastumiseen ja maailman hetkelliseen katsontaan eri horisontista. Tämä retkiryhmä ei kompastellut vaan jatkoi taivalta sangen varmoin askelin.
Jossain kohtaa polku oli taas avoimempaa. Onneksi, sillä polulla paistatteli ja köllötteli kyykäärme, jotka tuovat mukavaa arvokkuutta luonnonhelmaa. Ensin oli sammakko ja sitten käärme - niinhän sen pitääkin olla. Mutta mikäs sitten tulee? Jotain taisi jäädä välistä, sillä hieman Teljonlammen
jälkeen retkikuntaa kohtasi polulla uljasnäky, kun pari hirveä tallusti samaa polkua retkeilijöiden ilona samalla polulla kotvan aikaa.
Reitillä ei voi valittaa kesän päälle energiahukkaa, sillä marjasato on taas valmistumassa liikkujien nautittavaksi.
Retkeilijät:
Päivikki ja Jarkko Turunen
Kuvat:
Päivikki Turunen
Retken tarinoija: (mukana ei taruhahmoja tai eläimiä vaan kaikki olivat olleet aitoja kokemuksia):
Onni Vähäaho
