Ensinnäkin. Näin keväällä napakin polunpohja on pakkasöiden jälkeen varhain aamulla. Keväinen auringonpaiste sulattaa maata pinnalta. Kenties ensiviikolla tulevat sateet ja hieman lämpimämmät kelit alkavat nujertaa jo hieman routakerrosta. Roudan vuoksi reitillä onkin nyt varsin vaihtelevat polut.
Perhereitin kunto vastaa aika lailla tyypillistä kesäkeliä. Eli siellä missä on kesällä märkää, on nytkin. Soilla ja suoperäisillä polunkohdilla routa ei ole päästänyt vettä imeytymään ja vedet kelluvat sitten kulkijan haasteena poluilla. Kokonaisuudessaan kuitenkin perhereitti on hyvin kierrettävässä kunnossa. Varsinkin saappailla ulkoilusta saa sangen nautittavan.
Etulenkki, eli pep 26km, eli se reitinosa, joka käy Pyssymäeltä Lahnajärventien korkeudella saakka. Se on pääasiassa hyvin samanveikkasessa kunnossa kuin perhereittikin, kunhan muistaa, että etulenkin kesäiset märät kohdat ovat nyt hyvin märkiä. Märät kohdat ovat kuitenkin kohtuu lyhkäsiä. Polku etulenkillä, perhereitin ulkopuolella on tietysti jo hieman vaativampaa teknisyydeltään, mutta kuljettavuudeltaan sangen hyvää saapasretkeilyyn. Kuntojuoksijoille myös pitkäksi lenkiksi.
Reitin takaosa. Siellä on paljon soita ja soiden läheisyyden erittäin märkiä kohtia. Myös muutama tulvakohta on. Eritoten Lahnaojan ylitykset. Perinteisesti varsinkin paluupuolella. Vastapainoksi löytyy myös hyviä pätkiä kuivaa kangaspolkua, joten mieli ehtii rauhoittua mukavasti. Kokonaisuudessaan reitin takaosa on nyt vielä tavanomaistakin hitaampaa kulkea, enkä sinne suosittele menemistä, jos ei ole hyviä varusteita, kohtalaista kuntoa ja hyvää huumoria.
Kiersin koko reitin eilen. Se oli minulle järjestyksessään 20.kerta. Tässä tarina siitä. Alla pikku videonpätkä. Eka kohta noin 40km kohdalta Taka-Pöykiöstä ja toinen noin 45,5km kohdalta Lahnaojan ylityksestä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 13.5.2017
