keskiviikko 12. syyskuuta 2018

SUOMEN PISIN POLKUJUOKSU NIVALASSA

               Pimeys on laskeutunut jo joitakin tunteja sitten. Ympärillä on pääasiassa hiljaista. Tunne on kuin juoksisin unissani. Täällä ei kuule auton ääniä, ei edes vaikka pysähtyisi. Ilma jäähtyy ja syysauringon säteet nousevat maasta yhdessä kosteuden kanssa sumuvaipaksi. Otsalampun valoni osoittaa minulle edessä kulkevaa polkua, joka utuisessa säässä näyttää enempiä ajattelematta mustalta vanalta.

                Painun ajatuksiini. Ote hetkestä karkaa ja ajatukset laukkaa mielyttävinä tuoden lämpöä rinnan alueelle. Samalla huomaan hengittäväni vahingossa kaikki höyryt silmälasejeni linsseihin ja tavallaan herään hetkeen. Vaihdan juoksun kävelyyn ja tasaan sykettä. Minulla ei ole nyt sykevyötä, mutta tunnen kuinka syke rauhoittuu. Näen taas eteeni höyryn laskeutuessa laseistani. Samalla laseihini takertuu vankka hämähäkin seitti. Puhdistan ja näen taas - nyt ison rupisammakon. Itse asiassa niitä näkyy joka toisella askeleella. Olen yhtä kaiken tämän keskellä. Kaivan taskusta välipalakeksiä ja juon juomaa. 

                 Startista on aikaa kenties kellon ympärystä. Olen Suomen pisimmässä polkujuoksukisassa, Pyssymäki Ultra Festivalissa (PUF). Välillä uppoutuessani ajatuksiini kadotan tarkan sijainnin, nähdessäni vain mustan polun pohjan, mutta pian tutut kivet tai juurakot kertovat minulle turhankin tarkasti sijaintini. Kurjet huutaa raivoisasti kuin Hitchcockin elokuvissa linnut konsanaan. Tunnelma on eeppinen, jonka kuorruttaa puun alta helikopterin lailla ilmaan säntäävä metso.

                 Kokemus tuntuu taivaalliselta ja sanoinkuvaamattomalta niin valoisan aikana kuin pimeällä uppoutuessani mieleni syövereihin. Harmittelen niiden puolesta, jotka eivät päässeet tätä kokemaan. Ja vaikka kukaan ei viime vuonna päässyt maaliin Suomen pisimmässä polkujuoksussa (171km) niin vietti tuntui vetävän puoleensa. Viime vuoden viisi osallistujaa on kasvanut tämän vuoden kisaan kuuteen seikkailunhaluiseen. Sillä seikkailuviettiä tuo "kisa" todella kysyy ja sen mystisyys kiehtoo että houkuttaa; kukaan ei ole päässyt vielä maaliin. 

         Kuva 43km kohdalta lähestyttäessä Pesänevaa paluupuolella (Onni Vähäaho)

                 Tänä vuonna lähtölistalla on yhä enemmän kokemusta sadan mailin polkukisojen maaliin pääsemisestä. Tosin meidän reitillä maaliin pääseminen vaatii enemmän kuin monella muulla reitillä. Pyssymäki Ultra Festival (PUF2018) reittihän on yhtä kuin Iso-Sydänmaan vaellusreitti, eli sama reitti joka on Pyssymäki Extreme Polkujuoksun 57km matkalla. Se vain kierretään KOLMEEN kertaan. Pyysin viideltä ei-nivalaiselta arviota reitin teknillisyydestä, jotka on kiertäneet tuon pep57km reitin alle 7 tuntiin. Verrokiksi otettiin Karhunkierros. Pistetaulukolla 4-10 Karhunkierros sai teknisyydestä 6,2p ja pep57km reitti 7,8p.

                 22. Syyskuuta kello yhdeksän stattaavaa kisaa voi seurata gps seurannalla, jonka linkki tulee Pyssymäki Extreme Facebook sivulle tai vaikka kisaajien tullessa kierrosten väliseen huoltoon Pyssymäelle. 1-2kierroksen väliseen huoltoon kisaajat saapuvat noin iltapäivä viiden ja ilta seitsemän välillä. Ja 2-3 kierroksen väliseen huoltoon sunnuntaina noin aamukolmen ja aamuseitsemän välillä. On huomioitava, että puhutaan vain suuntaa antavista noin ajoista.

PUF 2018 - LÄHTÖLISTA

22-23.9.2018

3  Pasi Koskinen, Nellimin Pyry
4  Onni Vähäaho, NIPO
5  Veli-Matti Anttila, Hitura Sky Runners
7  Mika Leppälä, Kokkola
8  Janne Korpela, Iso-Hunnari Trailrunners/Forssa
9  Matias Laakkonen, Helsinki

                 Tapahtuman järjestää Nivalan Polku ry. 

Kuvassa palkintolippiksiä. Maalin pääseillä lukee pikantina erotuksena sana "Finisher" (Onni Vähäaho)

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.9.2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti