ISO-SYDÄNMAANREITTI TÄNÄÄN 40-VUOTTA

                        Historiaa on kirjoitettu 40-vuotta Iso-Sydänmaanreitin osalta. Reitti avattiin virallisesti 29.6.1974. Tuolloin paikalla oli ainakin Nivala-Lehti. Samoin vaellusreitin eteen uurastaneita. Osa heistä on jo poistunut keskuudestamme, mutta muutamia heistä on vielä elossakin. Tämä on viimeisen vajaan vuoden aikana uusitulle reitille (I-SR2014, eli Iso-Sydänmaanreitti versio 2014) hieno ja nostalginen hetki.

                        Päätinkin viime hetkillä juhlistaa tätä juhlapäivää ja hakeutua reitille. Sain houkuteltua Nivalan JayLenon, Janne Kukkolan mukaan. Ja niinpä lähdettiin eilen klo.18.23 sauvakävelten reitille. Molemmilla meillä oli ollut pieniä vaivoja viime aikoina, joten ajattelimme menevämme niin pitkään kuin hyvältä tuntuu....

                         Nostimme reput ja monenlaiset vyöt kantoon. Vielä sauvat käteen ja kellot päälle, sitten menoksi. 

                          Aluksi oli kärpäsiä ja paarmoja. Nestettäkin meni, oli kaunis aurinkoinen keskikesän ehtoo. Reitillä aikaisemmin päivällä käyneet nuoret lupaukset (14kpl) olivat työstäneet maastoon mukavasti uutta polkua lisää. Hienoa!

                        Kivihautakankaan metsäautotiellähän se noin 10km tapaa olla täynnä, riippuen laittaako kellon päälle Pyssymäellä vai aivan reitin alussa, pyssymäentiellä. Tässä kohtaa molemmilla on PALJON kavereita seurana. Itäeurooppalaisia voimisteluliikkeitä käsille, siitä pitää useampi sata sääskiä huolen. Parempi hivuttautua pieneen liikkeeseen ja sujahtaa reitille tieltä.

                       Ihailemme reitin varrella monia Töllin Leon veistämiä siltoja, isompia ja pienempiä. Lahnaojalla erityisesti. Hienoa työtä. Pesänevakin on kuivunut hurjasti, se viestii jo lähes kuivuutta. Käy jo hieman sääliksi. Tämän pitäisi olla kosteampi? Pälyilen laajalle suolle eläimiä etsien, sillä olimmehan nähneet metsäautoteillä sekä metsäpeuran että hirven reitille tullessamme. Katse haroo nyt kuitenkin tyhjää.

                      Iso-Susilehdon jäkälät - niitä aina odottaa. Kaunis näky. Mieli rauhoittuu... Pian kopsahdamme vanhan pesänevan metsäkämpän kohdalta Syyry-Pesänevatien risteykseen. #Selfien paikka.               

                    Vai miten sitä nykyään ruukataan?

                      Jannelle reitin pidempi kierto yrityst oli ensimmäinen. Reittihän tunnetusti on maastoltaan - osin vielä heikon polkupohjankin vuoksi - haastavin tuossa välillä 17-32km. Hieman siinä oli Jannella alkanut jo polvi vaivata, eikä haastavampaan suuntaan muuttunut maasto antanut armoa.

                     Suojärven seuduilla on tunnetusti paljon hirven ja metsäkauriin jälkiä - ja karhunkin. Selviä sudenjälkiä ei ehditty nyt bongata. Metsähän on tunnetusti tyhjä, kun sitä kierretään - on vain jäljet - ja kulloiset vaeltajat.

                     Nimettömänkankaiden kodalla alkoi Jannen polvi todella näyttää pahalta. Ennen Syyryä noustava kivikkoinen "seinä" nosti itsellänikin sykkeet 130 tienoille. Sieltä laskeutuessamme tielle petti Jannen polvi. Polvi jotenkin vääntyi ilkeännäköisesti ja kuului naksahdus. 

                     Näinpä meidän juhlapäivän puolelle venähtänyt vaellus päättyi tarunhohtoiselle Syyryn alueelle. 26,1km 6h36min. Tarujen mukaanhan Syyryssä on käyty hyvinkin nopsaa. Kyytikin saatiin suhteellisen pian, kun ystävämme Joni "Jonte-Konde" Laakkonen riensi pelastamaan tilanteen. Kiitos, Joni!

                    Näyttää juhlapäivänä olleen muitakin reitillä. Hienoa! Hyvää juhlapäivää kaikille reitistä välittäville!

                    Ps. Keräsimme välillä Pyssymäki-Syyry kaikki roskat ja poltimme ne lopuksi nuotiolla. Pidetään huolta itsestämme ja reitistä. 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.6.2014