Kaikille jotka pyöräilevät omia polkujaan

Mies hyppää pyörän satulaan,

klossit kiinni kolahtaa
ja lähtee veivaamaan

keula kohti Iso-sydänmaan
adrenaliini suonissaan
antaa mennä vaan.

Tieltä poikkee polulle Iso-sydänmaan
innoissaan veivaa vaan, veivaa vaan.

Vastaan tulee oja, mäki,
paikka soinen, minne hoppu moinen

kiihdytänkö jarrutanko?

Jäänkö kammelle ruikuttaan?
Joudunko tunkkaamaan, tunkkaamaan?

Polku jatkuu, juomaa kuluu

paljon evästä palaa.
Välillä maata syleilee ja puitakin halaa.

Läpi aukkojen ja pusikoiden
välillä itseään rusikoiden, rusikoiden.

Vastaan tulee kivinen louhikko, este aikamoinen
Rengas räjähtää mutta pystyssä pysyy taituroiden.

Eikun kumin vaihtoon ja sitten pumppaamaan,

pumppaamaan.

Matka jatkuu taas.

Jos kesken ketju katkeaa, tippuu mies tankoa vasten
käy kipeää munskuihin, ei ole leikkiä lasten.

vaan ketju liitettävä on ja jatkettava matkaa vaan,

matkaa vaan.

Pullot tyhjenee eväät loppuu,
polun päätä vain ei näy.
Jalkaa ramppaa, satula hiertää
ei voi oikaista eikä kiertää. On pakko jaksaa,

pakko jaksaa.

Onko tässä mitään järkeä,
se ei ole kysymys tärkeä.
Sen päälle kun kotona saunaa,

ei kanna keikalle kaunaa,

keikalle kaunaa.

Pääasia ettei jää kotiin punkkaamaan,
menee vaikka metsään tunkkaamaan,

tunkkaamaan.

Pasi Kaarlela, Nivalassa 29.3.2015 

Tsekkaa myös retken videot tästä ja tästä