 Pimeys
on laskeutunut jo joitakin tunteja sitten. Ympärillä on pääasiassa
hiljaista. Tunne on kuin juoksisin unissani. Täällä ei kuule auton ääniä, ei edes vaikka
pysähtyisi. Ilma jäähtyy ja syysauringon säteet nousevat maasta yhdessä
kosteuden kanssa sumuvaipaksi. Otsalampun valoni osoittaa minulle edessä
kulkevaa polkua, joka utuisessa säässä näyttää enempiä ajattelematta
mustalta vanalta.
Painun ajatuksiini. Ote hetkestä karkaa ja
ajatukset laukkaa mielyttävinä tuoden lämpöä rinnan alueelle. Samalla
huomaan hengittäväni vahingossa kaikki höyryt silmälasejeni linsseihin ja tavallaan
herään hetkeen. Vaihdan juoksun kävelyyn ja tasaan sykettä. Minulla ei
ole nyt sykevyötä, mutta tunnen kuinka syke rauhoittuu. Näen taas
eteeni höyryn laskeutuessa laseistani. Samalla laseihini takertuu vankka
hämähäkin seitti. Puhdistan ja näen taas - nyt ison rupisammakon. Itse
asiassa niitä näkyy joka toisella askeleella. Olen yhtä kaiken tämän
keskellä. Kaivan taskusta välipalakeksiä ja juon juomaa.
Startista on aikaa kenties kellon ympärystä. Olen Suomen pisimmässä
polkujuoksukisassa, Pyssymäki Ultra Festivalissa (PUF). Välillä
uppoutuessani ajatuksiini kadotan tarkan sijainnin, nähdessäni vain
mustan polun pohjan, mutta pian tutut kivet tai juurakot kertovat
minulle turhankin tarkasti sijaintini. Kurjet huutaa raivoisasti kuin
Hitchcockin elokuvissa linnut konsanaan. Tunnelma on eeppinen, jonka
kuorruttaa puun alta helikopterin lailla ilmaan säntäävä metso.
Kokemus tuntuu taivaalliselta ja sanoinkuvaamattomalta niin valoisan aikana kuin
pimeällä uppoutuessani mieleni syövereihin. Harmittelen niiden
puolesta, jotka eivät päässeet tätä kokemaan. Ja vaikka kukaan ei viime
vuonna päässyt maaliin Suomen pisimmässä polkujuoksussa (171km) niin
vietti tuntui vetävän puoleensa. Viime vuoden viisi osallistujaa on kasvanut tämän vuoden kisaan kuuteen
seikkailunhaluiseen. Sillä seikkailuviettiä tuo "kisa" todella kysyy ja
sen mystisyys kiehtoo että houkuttaa; kukaan ei ole päässyt vielä
maaliin.
Kuva 43km kohdalta lähestyttäessä Pesänevaa paluupuolella (Onni Vähäaho)
Tänä vuonna lähtölistalla on yhä enemmän kokemusta
sadan mailin polkukisojen maaliin pääsemisestä. Tosin meidän reitillä
maaliin pääseminen vaatii enemmän kuin monella muulla reitillä.
Pyssymäki Ultra Festival (PUF2018) reittihän on yhtä kuin Iso-Sydänmaan
vaellusreitti, eli sama reitti joka on Pyssymäki Extreme Polkujuoksun
57km matkalla. Se vain kierretään KOLMEEN kertaan. Pyysin viideltä
ei-nivalaiselta arviota reitin teknillisyydestä, jotka on kiertäneet
tuon pep57km reitin alle 7 tuntiin. Verrokiksi otettiin Karhunkierros.
Pistetaulukolla 4-10 Karhunkierros sai teknisyydestä 6,2p ja pep57km
reitti 7,8p.
22. Syyskuuta kello yhdeksän stattaavaa kisaa voi
seurata gps seurannalla, jonka linkki tulee Pyssymäki Extreme Facebook sivulle tai vaikka kisaajien tullessa kierrosten väliseen huoltoon
Pyssymäelle. 1-2kierroksen väliseen huoltoon kisaajat saapuvat noin
iltapäivä viiden ja ilta seitsemän välillä. Ja 2-3 kierroksen väliseen
huoltoon sunnuntaina noin aamukolmen ja aamuseitsemän välillä. On
huomioitava, että puhutaan vain suuntaa antavista noin ajoista.
PUF 2018 - LÄHTÖLISTA
22-23.9.2018
3 Pasi Koskinen, Nellimin Pyry
4 Onni Vähäaho, NIPO
5 Veli-Matti Anttila, Hitura Sky Runners
7 Mika Leppälä, Kokkola
8 Janne Korpela, Iso-Hunnari Trailrunners/Forssa
9 Matias Laakkonen, Helsinki
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti