Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

ISO-SYDÄNMAANREITIN VOIMA

          38 kerta. Nöyrästi heitän reilun viiden kilon apinan selkääni. Olkoonkin, että osa siitä on etupuolella. Kaksi lötköpulloa rinnankorkeudella on kuin apinan kädet ja puolen kilon häntä kädessäni. Kolmas lötkö. Yksi on vielä selän kengurupussissa. Itse repun juomasäiliö on täysi. Tämä kaikki virtaa suustani alas. Liki 100% tuoremehua tällä kertaa. Lähes jokaisessa taskussa on jotakin. Seison tyhjällä Pyssymäen stadionilla. Ajan henkeä kuvaavasti. Nyt ei ole, eikä saa olla tungosta.

          Käynnistän kellon. Apina istuu hyvin vartaloni ympärille ja saan pian juonesta kiinni. Vasen ja oikea. Tätä toistetaan. Tänään todella kevyesti. Juostaan sitten joskus. Nyt retkeillään, hölkätään ja kävellään. Otetaan kuvia ja videoita, josta kooste tekstin lopussa.

          Pari kilsaa mennyt. Tuntuu, että jalat liikkuu betoniporsaan alla. Olo on lievästi sanottuna robottimainen. Askel on matala. Täytyy keskittyä ettei kompastu. Reitillä on paljon kiviä ja juuria - ja muutakin. Mitä, se selvinnee myöhemmin. Eka kävelypätkä. Kuudentoista minuutin välein on kello piippaamassa. Oikean jalan takareittä on kiristänyt jo pari-kolme viikkoa. Se pitää askeleen suppeana. No jospa se menee.

          Pian Lintulassa ja kaukana sivilisaatiosta. Jos minulla ei ollut tänne tullessa koronaa, ei sitä varmasti tule seuraavan seitsemän tunnin aikanakaan. Täällä olen turvassa. Näin haluan uskoa. Vaihtelevaa on reitti. Välillä on lunta paljonkin, välillä ei ole ollenkaan. Vielä polku kuitenkin kantaa, sillä 36km edestä reittiä on kuljettu viime päivinä myös läskipyörillä. Nyt alkaa olemaan viimeiset päivät sille. Vieläkö joku ehtii?

          Kiersin kolme päivää aiemmin 36km reitin. Kävin siis Pesänevantiellä ja sieltä sitten takas päin. Nyt koko setti, mutta vain kerran. 57km työn alla. Riekko parvi lehahtaa lentoon. Komean valkoisia, hieman ruskeita pisteitä. Vai ovatko mustia? En tiedä. Täytyy googlettaa. Tai sitten vain unohtaa. Äkkiä jalka takertuu ohuelta näyttävään pajuun. Pakkanen on puristanut pajun molemmat päät tiukasti hankeen kiinni. Täällä on luonnon omia ansoja. Luontokin osaa pyydystää, mutta en antaudu saaliiksi. Tämä ansaan tarttuminen toistuu muutamia kertoja myöhemminkin tällä retkellä.

          Raskasta ja hidasta, vaikka toki vain tyhjäkäynnillä menenkin. Onko tämä kaikki repun painon tekemää? Pari tuntia on mennyt. Takaosassa alkaa koskematon osuus. Arvaamatonta. Välillä on kantohanki ja millä tahansa askeleella uppoaa puoleen sääreen. Hankala, kun ei tiedä seuraava askelta, on vain otettava se vastaan. Kuluttaa. Keskisyke silti edelleen 121.

        Varjolankankaan seutu ottaa aikansa ennen kuin siitä pääsee ohi. Sieltä löyty munahankikin. Edelleen kiristää sieltä oikealta takaa. Saan kiskottua itseni hangen pinnalle. Puistelen hieman vaatteita enimmistä lumista ja niistän. Jatkan matkaa. Syyryssä ystäväni Keijo on piirtänyt piristyksekseni iloisen hymyn kuvan. Kiitos. Piristi. Hymyssä suin jatkoin kohti Syyryn kämpän ohitusta, jossa olikin paljon populaa pihalla. Huikkasin tervehdyksen ja vedin vähän vetävämmällä askeleella ohi - ihan piruuttani. Heti mutkan takana tietysti kävelin, söin ja join.

        Puolivälissä. 3h46min. Raskasta pätkää. Enempi upottavia paikkoja. Kohta helpottaa, uskon. Ja niin helpotti, kun pääsi Iso-Juurikan penkalle. Siellä oli oikeastaan koko kuuden kilometrin Juurikan ohitus aika hyvää polkua - paitsi yksi munahankikohta ja yksi pummi, kun lähdin paasinlinjalla hetken juokseen vahingossa kelkkareittiä. No ehkä 100 metriä extraa tuli siinä.

        Paluupuolella Pesänevan molemmin puolin on uuttaa hakkuu-aluetta, mutta suon yli oli hyvä juosta. Parempi kuin kesällä, sillä nyt se on jäässä. Vajaa kuusi tuntia retkihölkkää takana. Vielä pitää kotva jaksaa. Jännästi takareisi on jossain kohtaa antautunut tai sitten turtunut. Se helpotti askelta. Siitä iloisena hyppäsin Ellulan kohdallakin ison kiven ottaen vastaan pelkästään oikealla jalalla. Eikä sattunut. Jee!

        Munalankaaren laavulla on porukkaa paljon. Näytti olevan yksi perhe, joten hyväksytään turvavälin puuttuminen. Nyt on kova pitää se kaksi metriä, mutta se kannattaa. Nyt kannattaa yrittää tosissaan välttää ihmiskontakteja. Harkitkaa liikkeitä ja kyläilyjä esimerkiksi. Kyllä sitä sitten syksyllä ehtii. Tästä kirjoitinkin sunnuntai-aamuna omaan blogiini jotain.

         Reilu kilsa perille. Tuomo yllättää ottamalla minut vastaan tervehtimällä ja kuvaten. Vähintään metrin turvaväli toteutuu. Lopulta perillä. 7h 31min. Eli toinen puolisko meni jopa minuutin nopeammin. Harvinainen negatiivinen splitti siis.

         Lopuksi kuvia reitiltä ja video.


                         Syyryn seinänousu (Onni Vähäaho)
                       Holkkinevan eteläpuolelta (Onni Vähäaho)
                      Pesänevan ylitys paluupuolella (Onni Vähäaho)
                         Teljolampi (Onni Vähäaho)





Onni Vähäaho, Nivalassa 22.3.2020

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

REITIN TALVENVIETTOA

              Iso-Sydänmaanreitin seitsemäs talvi, sillä ennen I-SR2014 reitin maalausta, toukokuussa 2014, vaellettiin jo ensimmäinen neitsyysvaellus. Tämä talvi on ollut sikäli erilainen, että se katosi Joulun jälkeen ja puhkesi uudelleen kukkaan vasta tammi-helmikuun vaihteessa. Tammikuu meni pitkälti vesikeleissä ja lumikin katosi reitiltä lähes tyystin. Nyt sitä on taas kenkäillä asti. Toinen päivä helmikuuta tekikin lumikenkäily paluun reitille, kun Tuomo Junttila kenkäili P1-P9-P1 välin edestakaisin. Hienoa, lumikenkäily edistää reitillä kulkemista lumisenmaan aikana. Kannustan.

           Sitten edellisen kirjoituksen on saatu reitille hieman siltahankerahaa. Näin yritämme parantaa pyöräilijöiden kulkemista reitillä. Tulevana kesänä Iso-Sydänmaanreitillä on jo kuudetta kertaa perätysten Pyssymäki Extreme Polkujuoksutapahtuma. Tapahtuman INTRON näet TÄSTÄ.


          Alla joitakin kuvia talven vaiheilta.

           Lorvinlinja hieman ennen Kivihautakangasta 9.tammikuuta.

         Noin 400 metriä ennen P2:sta 11. tammikuuta. Lumi on käynyt vähänä.


                   Koppelokangas 1.helmikuuta 2020.


          Mukavaa talvilkeleistä nauttimista!

Ps. Sähköinen kuntolaatikko on tänään päivitetty. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.2.2020

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

SÄHKÖINEN KUNTOLAATIKKO PÄIVITETTY

             Sähköinen kuntolaatikko on päivitetty. Eri reitinosien ilmoitetut reitinkierrot löytyvät linkkien takaa tuosta sivun vasemmasta reunasta. Ilmoita puuttuvat tai virheelliset tiedot viestillä numeroon 040-5186766. Kuka ja mitä reittejä, ja montako kertaa mitkäkin reittiä v.2019 ja jos pidemmältä ajalta ilmoittamatta niin vaikka koko ajalta voi ilmoittaa.

             Reitillä kävijöitä lasketaan sen vuoksi, että voimme osoittaa reitin huoltoon käytettäviä todisteita.  Sähköisen kuntolaatikon merkintä linkki löytyy tuosta sivun oikeasta laidasta. Kannustan ilmoittamaan reitinkierrot. Se on kaikkien yhteinen etu.

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.1.2020

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

V ULKOROIHU 2019

             Viides vuodenvaihteen ulkoroihu järjestettiin nyt kolmatta kertaa Nivalan Polku ry:n pitämänä. Viime vuonna alkanut super-buumi jatkui yhä kasvaen. Nyt oli liikkujia peräti 313 ihailemassa talvisen luonnon lumoa ulkoroihujen loisteessa. Myös oksilla olleet tykkylumimaiset muodostelmat auttoivat varmasti osaltaan sielun rauhan löytymisessä. Tapahtuman trendi oli jonkinlainen transsitila, jossa olivat läsnä hulvaton hauskuus ja polun vetovoima. Yksi Ylivieskalainen porukka kiersi 7km mittaisen polun peräti kolme kertaa!
             Laavulla päivystänyt Ville ajattelikin jo nähneensä näkyjä, kun näki toiseen kertaan saman miehen. Oli hetken ravistanut helistintään ja ajatellut, ettei se ensimmäinen kenties ollutkaan henkilö miksi hän oli kulkijaa eka kerralla luullut. Totuus oli kuitenkin ollut toinen. Aikaisemmin ei nimittäin muistini mukaan kukaan ollut äitynyt kiertämään reittiä useampaan kertaan. Ryhmämme yksi vallattomista huuliveikoista, Henkka, huutelikin jossain vaiheessa, että toinen kierros on ilmainen ja kolmannella saa rahat takas. Mainittakoot, että yksi kolmeen kertaan kiertäneistä sattui toki olemaan maamme parhaita polkujuoksijoita.

            Erityisen ilahduttavaa oli nähdä lukuisat perheet, jotka olivat lähteneet karvataljoilla pehmustetuilla pulkilla, rinkoilla ja ties millä reitille. Punaiset posket ja hankeen tehdyt lumienkelit ovat parasta terapiaa. Myös vanhemmille. Vapauttavaa ja tarpeellista. Olipa kauimmat kävijät Australiasta asti, joille lumi oli jo itsessään hämmästyksen paikka. Sääkin suosi, sillä aamun kahdenkymmenen pakkanen oli laskenut puoleen, eikä tuulikaan ehtinyt äityä, kun vasta lopuksi. Lämmin mehu ja pipari maistuivat Joululaulujen soidessa vienosti taustalla.

           Tietysti tällaisiin tapahtumiin kuuluu myös kivat arvonnat. Tällä kertaa pääarvonnassa lykästi Sanna Södergårdia, joka nappasi Mocca-Masterin omakseen. Nipo-tuubihuivit voittivat lisäksi Tarja Ypyä, Johanna Uusivirta, Johanna Nurmi, Jarmo Viljamaa, Vuokko Niskanen ja Johanna Vähäsöyrinki. Onnea voittajille!
                                          Sanna Södergård, roihu arvontavoittaja :=)

            Nivalan Polku ry kiittää tapahtumaan tulleita ja toivottaa kaikille liikunnallista ja terveyden kuorruttamaa vuotta 2020!

maanantai 30. syyskuuta 2019

REITTI VALMISTAUTUU TALVEEN

             Vielä on ns. kesäkeliä jäljellä, mutta hiljalleen yöt ovat alkaneet kylmetä niin kuin päivätkin. Etenkin aamuisin ja iltoisin saattaa pitkokset olla liukkaita. Suosittelen käyttämään nastakenkiä, kun lämpötila laskee alle neljän plusasteen. Usein puunpinta saattaa olla jo jäisen liukas, vaikka ilmassa olisi aste-pari lämmintä.

Vähä-Juurikka (Onni Vähäaho)
  Perhereitin laavulta (Olli Vähäaho)
    Vinnurvaoja (Olli Vähäaho)
     Iso-Juurikka (Anne Tölli)

               Mukavia vaellus ja retkipäiviä kaikille! Pidetään luonto puhtaana. Jos näet roskan, ota se mukaasi, vaikkei se ole omasi. Reitti on meidän yhteinen koti.


     Varjolankangas (P4) Onni Vähäaho


  Onni Vähäaho, Nivalassa 29.9.2019

perjantai 23. elokuuta 2019

ISO-SYDÄNMAANREITIN YHTEISVAELLUS

              Syksyisin on tavattu pitää hölkkä/kävely vaelluksia pep57km kisareitillä, eli Iso-Sydänmaanreitillä. Nyt on tarkoitus taas sellainen järjestää sellainen. Koitetaan taas saada mahdollisimman paljon väkeä liikkeelle, joten asetetaan kaksi ryhmää ehdolle.

               Ilmoittautuminen minulle (040-5186766). Tarkoitus on viedä P3:lle ja P7:lle juomahuoltoon täydennystä edellisenä päivänä.


RETKIPÄIVÄ LA 28.9.2019




A-RYHMÄ  11 tunnin ryhmä, Lähtö klo.6.00 (alussa n.30min pimeää/hämärää)

Osallistujat:
Vetäjä: Lasse Ylimäki


B-RYHMÄ   8 tunnin ryhmä, Lähtö klo.9.00 (täysin valoisan aikana)

Osallistujat: Mika Leppälä, Tuomas Ahola, Anssi Kiiskilä, Keijo Nivala..
Vetäjä: Onni Vähäaho


Noin aikataulu viitteellisesti (matka mitattu stadionosuuden kanssa):

                         A-ryhmä      B-ryhmä
P3(17km)         3:10h             2:15h
Syyry(26km)   4:50h             3:30h
P7(40km)         7:30h             5:30h
Maali              11:00h             8:00h    = Kello 17.00 molemmat ryhmät maalissa.


Onni Vähäaho, Nivalassa 23.8.2019

maanantai 19. elokuuta 2019

SUPER PEP 2019 TOI REITTIENNÄTYKSIÄ

          Super PEP 2019 -polkutapahtuma toi mukanaan kolme uutta reittiennätystä. Alkaa olemaan kaikki ennätykset jo melko kovaa luokkaa. Kisan kilpasarjojen tulokset löydät täältä.


   Miehet 171 km: Mika Leppälä 27:14:00 (v. 2018)
    Naiset 171 km: –
    Miehet 57 km: Jaakko Eskelinen 5:16:45 (v. 2018)
    Naiset 57 km: Sirkka Särkioja 6:45:23 (v. 2019)
    Miehet 26 km: Risto Uusivirta 1:57:01 (v. 2019)
    Naiset 26 km: Josefin Sandvik 2:28:17 (v. 2018)
    Miehet 12 km: Erkki Vähäsöyrinki 0:51:29 (v.2017)
    Naiset 12 km: Sini Vähäsöyrinki 1:00:27 (v. 2019)


Sähköinen kuntolaatikko päivittyy lähipäivinä, joten olkaapa tarkkana. :)


Onni Vähäaho, Nivalassa 19.8.2019