TARINOITA REITIN VARRELTA OSA.13

                    20.11.2014       Keijo Nivala

 

Moro!

Kävin maalaan sen järvennokan muutospolun oranssit, vein repussa nauloja ja vasaran ja naulasin siltaan ohkaset yhdyspuut. 

Viimeseen ojaan ennen paluureitin yhdistymistä menoon, kannoin aika paksut koivupöllit, vähän lahot, mutta varmaan kestävät jonku vuojen. Ennen järvenpäätä koivikossa oleviin mutaisiin kohtiin raahasin vähä rankoja, saa niistä pikkusen ponnistusalustaa.

Jääpintaa alkaa vähän syntyä kosteaan polkuun, ei kuitenkaan paksumpaan veteen.

                       23.11.2014        Leo ja Päivi Tölli

 Tervehdys

Iltapäivän puolella vasta ehdimme perhereitille, mutta olipa tosi mukava huomata, kuinka paljon ihmisiä siellä voikaa tulla vastaan. Ilmeisesti hyvä sää oli kirvoittanut väkeä luontoon. Hyvä niin. Polku-uraa oli muodostunut tosi hyvin jo niihin uusimpiinkin reitin kohtiin, jotka oli aivan mahtavan  hyvin merkitty maastoon. Otsalampun valossakin oli tosi hyvä taivaltaa.

Meillä oli koirien lisäksi kirves ja moottorisaha mukana, koska tavoitteemme oli edistää perhereittiä aina vaan ehompaan muotoon.

Saimme tehdyksi metsäojille ehkä parisenkymmentä ylitystä ja lisäksi kaadoimme kaikki ne puut, mitkä syksyn eka painava lumi oli taivuttanut reitille haitaksi. Niitähän tulee kyllä talvella lisää, mutta sitten uusi reissu. ;-) Sahailin samalla ne ”Antsan esteet”  reitiltä ja muutamasta tuli sopivasti väsyneelle matkamiehelle hetken helpottava taukoistuin. Voi siinä istahtaa tauolle ja vaikka vääntää sukkia kuivemmaksi.

Tulevaisuuteen vielä jäi muutaman ojan ylitys laitettavaksi Välikoskensaaren ja Vinnurvanjärven välisellä matkalla. Sillä pätkällä polku käy erään ojan reunaa aika pahasti. Mietin, löytyisiköhän sille parempi kohta pari metriä sivusta, sen ojapakan metän puolelta.

Pyssymäeltä lähtiessä huomasin, että sen ekan mökin lähellä, vain vajaa sata metriä ennen sitä, on aivan reitin sivussa oikealla tervahaudan paikka. Se on jäänyt laittamatta siihen opastauluun.

Liitteenä muutama kuva päivän tapahtumista.

             Ojan ylitys Pyykorventiellä.

29.11.2014           Onni Vähäaho ja Keijo Nivala Etulenkin kierrossa

                        Kävin Nivalan "Hietapuolen Bekele" Keijon kanssa juoksemassa eilettäin etulenkin. 25,4km tuli matkaa. Voi olla, että taannoinen reitin muutos on pidentänyt reittiä n.100-200m. Vaatii kuitenkin useamman kirmasun, sillä gps-laitteetkin heittävät aina vähän.

                      Lähdimme liikkeelle klo.7, eli hyvinkin pimeällä. Kaksi miestä kompuroi kunnes päivä alkoi sarastamaan - Lahnajärventiellä. Juttu luisti ja hörötys täytti muutoin hiljaisen metsän. Meillä oli tarkoitus kiertää reitti 4h tai vähän alle, kevyesti ottaen. Jo alusta oli meninki sen verran reipasta, että huomattiin olevamme matkalla aikaisemman etulenkin "reittiennätyksen" alle. Tuossa Lokakuussa nimittäin kävin yks ilta Nivalan kuulun hiihtäjätykin, Päivärinnan Saulin kanssa nitkuttelemassa etulenkin 3h34min aikaan.

                     Pyykorventielle paluuretillä (rapiat 15km etulenkkiä) saapuessamme, oltiin jo reipas 8min tuota aikaa edellä. Keijolla oli vähän kramppeja loppumatkasta, kuten Lokakuussa Saulillakin. Taidan olla kankottavaa seuraa... Sulunnevalla koitti ihmetys, sillä osa silloista oli joko menneet ojan pohjalle ja jopa ainakin yksi siltapuu katkennut. Katkeamisjälki oli sen sorttinen, että ajattelin sen voineen tulla jonkun ison elukankin toimesta(?). Ensin oli kaksi siltaa ojan pohjalla, sitten silta-pari ehjää ja taas silta-pari ojan pohjalla. Ilkivaltakin yksi vaihtoehto, jotkut ovat aprikoineet. Onko jotakin ottanut sillat pattiin vaiko vallan kateuden vihreys gellistänyt puut ojaan. Saukonojan Juhakin tuossa soitti eilen illalla tästä asiasta ja aikoi käydä tänään kävelemässä paikalla, voisiko jotenkin korjata tilannetta. Kiitos.

                    Me juostiin Keijon kanssa kyllä siltatuhojen ohi, kun tiesimme edessä olevan vielä Teljonlammen jälkeen tuulenkaatoja, joten reitille täytyisi joka tapauksessa tulla vielä uuvemman kerran. Hieman ennen vinnurvaa tuli vastaan iloinen geo-kätköilyporukka - nuori äiti usemman lapsen kanssa. Hienoa!

                   Matka jatkui ja Keijonkin krampit vähän helpottivat. Pienien teatterispurttejen siivittämänä kopsahdimme lopulta maalia markeeraavan pulpetin kohdalle ja pysäytimme kellot aikaan 3.12.52. 

               Eli reilu 21min lähti edellisestä "ennätykestä" pois. No, totuushan on, ettei tuota reittiä oo edes yritetty juosta isoalujaa. Ainakin nivalaisista TA, HU, TJ, LG ja ehkä myös SP voivat halutessaan alittaa 2h45min rajan, mutta älkää päästäkö vielä MT:sta tuonne rikkomaan ihtiään?

                    Kellojen sammuessa tapasimme siltamestarin vaimon, Töllin Päivin ja räps-räps...

                    On se hienoa, kun voi jo noin kovien juoksijoidenkin matkaan lähteä luottavaisin mielin. Aina ei ole ollut niin. Muistan kuinka jännitin kovasti ensimmäisiä yhteisiä lenkkejä Keijon kanssa. Jännitti, hirvitti ja joskus vähä pelottikin, että mitenköhän sitä jaksaa mukana, vaikka aina toivoinkin, että "otetaan sitten kevyesti". Aina jotenkin jaksoin sinnitellä perille - ja se on kannattanut. Se on tehnyt minusta sinnikkäämmän ja muutama harjoitteluvuosi kasvattanut sittemmin jo kuntoakin. Keijo on ollut huomaamatta minulle kuin emokarhu, joka on pitänyt huolen, etten ole jäänyt alaoksille. Olipa hienoa tulla takanasi eilen - niin monen vuoden jälkeen - tuntemalla perässä pysymisen tunteen vahvuudesta. Eilen luotin, että jaksan seurata vanavedessäsi. Hieno tunne, kun huomaa jaksavansa mestarin mukana.  

                   Olen monesti miettinyt muistokirjoitusten mutkatonta ja välitöntä tunnelmaa. Ne ovat kauniita. Miksei ihmiset kirjoita jo elävistä niin kuin tuntevat? Miksi viestejä tuodaan julki vasta kohteen ollessa tuolla puolen? Sitä olen miettinyt. Siksipä halusin ylläolevankin kappaleen kirjoittaa, vaikka kukaan ei ole vielä mihinkään aikonut lähteä.

                 Näihin poikkeaviin tunnelmiin. Muistakaa ilmoittautua Pyssymäki Extreme Polkujuoksuun!!! Teettä samalla itsenne motivoituneeksi n.9kk ajaksi. :)

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.11.2014