Heräsin klo.7 jälkeen. Kahdeksan maissa sain jo lukea älypuhelimestani, että ensimmäinen (hölkkä) ryhmä oli jo tehnyt reitin tunnusteluja tunnin ajan.
Sen sijaan aamu kello kahdeksassa tulisi olemaan jotain todella historiallista, mutta se kaikki valkeni meille vasta illan kähmässä. Siitä lisää tuonempana.
Klo.9 tietämissä tuli ykkösryhmältä viestiä ja KUVAA, että olivat evästauolla Lahnajärventiellä (11,1km). Aikaa oli kulunut 1:55h.
Ykkösryhmä Lahnajärventiellä klo.8:55... Yllä vas. Tapani Saukko ja oikealla että alhaalla Lasse Ylimäki.
Klo.10 oli meidän ryhmän vuoron startata. Tavoitteena oli 10h:ssa reitistä selviytyminen. Samaan aikaan ykkösryhmä oli 16,2km kohdalla. Heillä oli siis kulunut 3h 16,2km matkaan. Varsin viisaan kuuloista etenemistä aikojen perusteella.
Meidän ryhmän vetäjänä ei ollut kuka tahansa hölkkääjä vaan mm. Suomen halki ja samalla tuhat mailia juossut Pasi Koskinen. Lisäksi sain seuraa puun jatkojalostuksen työnjohtajasta, tuttavallisemmin "Gebre-Boltista", sekä sähköliikkeen suunnittelijasta, tuttavallisemmin "Sale-El-Hassanista", että puukuljetusalan yrittäjästä, Erkistä (lempinimi vielä mietinnässä). Ryhmässä oli siis esittelyjärjestyksessä kokemusta, juoksuun omistautunutta lahjakkuutta, puheliasta maitohaponsietoa, että rauhallista luonnonlapsimaista tasapainottavaa äijjämäisyyttä. Oli ilo kelvata joukkoon.
Heikkolaatuinen lähtökuva kompensoimaan ryhmän laatua...
Pasi lähti hieman yllättäen varsin imukkaalla askeleella. Vauhti oli kevyt, mutta kuitenkin koko kiekalle juoksun tuntua myötäilevä noin 6:30/km parin kilsan ajan kunnes siirryttiin enempi retkeilymalliseen noin 7:30/km jyystöön.
Lahnajärventiellä oli tiuku kilikattanut 1:24h edestä, eli aivan kelpo meininkiä. Tuo enteili tasaisella sydänmaan menolla noin 8:30h loppuaikaa. Maa oli 99% jäässä ja aurinko paistoi kilvan iloisten kulkijoiden kanssa. Naurun remakkata ja puheen sorinaa kauniissa harmoniassa. Mikäpäs oli retkeillessä. Itse olin taas hieman tehnyt tämän retken itselleni vaikeaksi suikkimalla x40kertaa pyssymäen savimäkeä ylös-alas sauvoilla kaksi päivää ennen tätä geissiä. Eli tunsin kyllä missä on reidet. Aika makiasti niitä poltteli, mutta ajattelin tämän kevyen lenkin niitä hellivän...
Pian piippasi luuri. Ykkösryhmä oli liukauttanut Syyryyn ajassa 4:47h, noin muistini mukaan. Me oltiin samaan aikaan ylitetty suo ja oltiin 14km kohdalla, joten ykkösellä oli etumatkaa vielä mojovat 11km.
Meno jatkui Lahnajärventielä Pesänevantielle rapiat 8min/km -vauhdilla. Paljoa ei oltu kävelty tuohon mennessä. Vauhdista vähän evästä ja juomaa. Itse tykkäsin siitä, koska ilma oli hieman tuulinen ja viileä, joten pidemmät seisoskelut jähdyttivät nopeasti... Syyryn kämppää lähestyttiin sitten jo verkkaisemmin noin 9min/km vauhdilla. Perillä pihassa oltiin tiu´un osoittaessa 3:35h kulunutta aikaa. Siinä osa laski reppuakin alas ja vaihteli sukkia yms. huoltoa.
Pian lähdettyämme piippasi taas luuri. Nyt pojat ilmoitti olevansa Pykyllä (6h45min), joten heidän etumatka olisi noin 8,5km, laskeskelin. Olin iloinen eritoten Lassen puolesta, sillä Lassella oli edellinen reissu lopusta vaikea, joten nyt näytti datan perusteella hyvältä. Samalla alkoi selvetä, ettei kyllä poikia saataisi aivan kiinnikään.
Tarvottiin Syyrystä Vähä-Juurikkaan reitin hitainta vitosta. Meillä se otti 58minuuttia. Tuo väli meni lähes tykkänään kävelten. Meininki oli koko sakilla edelleen mainio - kuinkas muuten!
Vihdoin olimme lopun "helpolla" 27km osuudella. Vielä ajoittain eteneminen oli juoksun tapaista, mutta paljon myös kävelyä. Noin 9min/km kaikkinensa. Välillä vähän enemmän, kun käveltiin. Iso-Juurikan penkalla kävi myös tuuli. Siellä top-pojat ottivat vähän Boltteja. Pasi kertoi, että alkaa jo painaan, joten könysin mielellään Pasin mukana. Eloisat pojat odottelivat aina hieman edempänä. Nuorta, hyväkuntoista energiaa.
Tasaisesti jolkoteltiin kohti Pykyä! Sieltä olisi enää puolimara maaliin. Noin ajassa 5:17h sinne päästiinkin. Siellä pojat venytteli ja me Pasin kanssa syötiin että velmuiltiin.
Tämä porukkamme oli mielestäni hyvä sekoitus atleetteja hyvin erilaisista lähtökohdista ja erilaisin tavoittein urheilevia - ja jopa eri lajeista. Juttua riitti käytännössä taukoamatta ja kaikki orastaneetkin hiljaiset hetket "Sale-El-Hassan" täytti ongelmitta. Uusi puhekone haastaja "JayLenolle"??? Kukaan ei meidän seurassa voi väittää, että Keski-Pohjanmaalla ollaan tuppisuita. ;)
Niinpä vain alkoi jäädä Iso-Juurikka järvi taakse ja alkoi viimeinen reilu 18km pätkä koti Pyssymäellä odottavia kuivia vaatteita.
Hieman ennen penkalta poistumista saimme tiedon, että ykkösporukka oli jo Lahnajärventiellä, josta olisi enää 11,5km perille. Ryhmien välinen ero oli siis tuossa noin 7km.
Eteneminen oli kutakuinkin 5-6 juoksuaskelta sataan metriin viimeiset 18km. Välillä ehkä 50 metriäkin yhteen menoon, mutta eteneminen oli kaiken aikaa erittäin tasaista ja vakaata. Keulalla oli niin paljon kokemusta, että data näyttää erittäin tasaiselta, vaikkakin hiipuvalta. Tasaisessa etenemisessä pysyy paremmin lämmöt yllä - ja niin nyt pysyikin.
Mitään maata mullistavaa ei tapahtunut ennen Koppelokankaita, jossa huomasimme edellämme menevän pari kävelijää. Juoksu-askeleita viljeltiin aina siellä täällä, joten saimme hitaasti hivuttamalla kaksikkoa kaiken aikaa kiinni. Vajaa 8km ennen maalia tuli viesti ykkösporukalta, että olivat maalissa. Vetivät ripeästi lopun, eikä sakilla kestänyt 13h sijaan kuin 10:40h selvittää legendaarinen reitti. Onnittelut pojille vielä!
Teljonlammen jälkeen ihailtiin Vähäsöyringin Juhan upeasti hoidettua hakkuuta. Siellä oli metsässä kaikki nätissä pinossa.
Rimpinevalla laskeutuessamme saimme vihdoin edellämme menevän kaksikon kiinni. Haikaran Anne (PEP2015 25km voittaja) ja Anna-Kaisa Järviluoma olivat kiertämässä KÄVELTEN koko reittiä. Olivat lähteneet vain kaksi tuntia meitä aiemmin liikkelle, eli klo.8. Tyttöjen - tai miksei meidänkin - vauhtia kuvasi se, että viimeisellä 5km tytöt jäivät meistä vain yhden minuutin. Eli aika lailla kävellen/hiippaillen tuo loppu meni. Loppukevennys? ;=))
Näin upean Iso-Sydänmaan vaellusreitin kiersi samana päivänä peräti 10 vaeltajaa
Tuomas Ahola 8:41h, Sauli Päivärinta 8:41h, Erkki Vähäsöyrinki 8:45h, Pasi Koskinen 8:59h, Onni Vähäaho, 8:59h, Lasse Ylimäki 10:40h, Tapani Saukko 10:40h, Timo Poikkimäki 10:40h, Anne Haikara 11:00h ja Anna-Kaisa Järviluoma 11:00h.
Omasta puolestani onnittelen kaikkia reitin läpäisseitä ja kiitän ryhmäämme upeasta päivästä sydänmaan maisemissa ja loppunuotiolla. Kiitos. Otetaanpa taas jollonkin uusiksi.
PS. Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola voitti tämän retken jälkeisenä päivänä Vähäkankaan hölkän 6,2km matkan juoksemalla matkan voittoon 3:21min/km keskivauhdilla!!!
LOPPUKEVENNYS... Ja omakustanteisesti... Olen monasti manannut itsekurin puutetta painonhallinnassani. Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin kuinka arpakuutio, eli noppa, pysyy navassani. Olen myös kertonut ystävilleni, että vaihtaessani hiippakuntaa toivon, että minulle pystytetään pieni muistomerkki polun varteen Pienen-Suojärven kohdalle - siihen, josta polku lähtee poispäin järveltä. Ehkä reissun parhaat naurut vedettiin, kun Tuomas ehdotti kysyen: -"Laitetaanko sitten kutonen nopassa ylöspäin?".... Noppa kepin nokkaan ja kuutonen ylöspäin. Lakin voi ottaa sitten aikanaan pois päästä merkin kohdalla, mutta merkki ei ole siksi pyhä, etteikö sen juurelle voisi vaikka virtsata. Jokainen ymmärtäkööt tämän luvun luettuaan tämän olevan loppukevennyksen.
PASI KOSKISEN BLOGI-KIRJOITUS RETKESTÄ...
Onni "noppamies" Vähäaho, Nivalassa 12.10.2015
