Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

#isr2014vuvi vol.2

                     Pyynnöstä tai halusta - onko sen väliä? #isr2014vuvi vol.2

                   Vol.1 voi lukea tästä.

                     Monellee se on edelleen mysteeri, mitä on I-SR2014 koko reitin kierto. Maailmassa tiettävästi vain 12 henkilöä on sen päässyt läpi. Reitin edessä on hatun päästä ottaneet mm. alle 3h maratoonarit. Valtaisia, jopa liikkumista estäviä kramppeja on tullut maakunnan ykkösurheilijoillekin tuolla reitillä, jopa vain etulenkillä. Ihmiset kyllästyvät pian puhumaan kummitustaloista, mökeistä tai kämpistä. On olemassa kiehtovampaakin. I-SR2014 koko reitti.

                    Kaisa kaatui sen yhdennentoista kerran. Ja taas hän horjahteli, jollei jopa hoiperrellut. Huusin raskaansarjan isr-huumorilla: -"jaksaa, jaksaa, painaa, painaa, elämä on lainaa - kohtaa oot vainaa!". Ja sekunnin päästä lankesin itse yli metrin syvyiseen metsäonkaloon. Saatoin tuntea lähes mennikäisen käden puristuksen jalassa, mutta se olikin vain kaukaisen puunjuuri...tai ei sittenkään, ei voi tietää...

                   Mukamaste jonkin sortin vetäjänä koitin pitää huolta kanssavaeltajista. Ilmeisesti Jarmo kyllästyi vastaamaan tavallisesti esittämiini kysymyksiin. -"Hyvinkö tulee", kysyin. Jarmo: -"Toinen jalaka hauassa", ja voi veljet sitä virnettä. Mies kahden tunnin unilla umpihangessa. Hymy aidoimmillaan.

                   On selvää, kun lähes umpimetsää tallotaan 16h ettei siitä selviä ilman äärimmäistä kykyä haastaa omaa mieltä yhä uuden puun luokse. Jokaisen ojan väliin mahtuu tukuttain syitä jättää leikki kesken. Tästä ei saa palkkaa. Tämä pikimminkin maksaa. Varusteet, eväät, kenties vaimoille annetut lahjukset reissuun pääsemisen turvaamiseksi.

                  Yksi tärkeimmistä varustuksista tuolla metsikössä, risukossa, varsinkin talvella on säärystin, jolla mm. kenkä pysyy jalassa kengän pohjan kautta kulkevan remmin avulla. Entä, jos joskus jollakin olisi niin raju reissu, että säärystin suorastaan repeytyisi epäinhimmillisen kelin vuoksi? Minulle kävi niin, 15km ennen maalia. Oli vain selvittävä. Enkä jättänyt revennyttä säärystintä luontoon. Harmi, etten hoksannut ottaa siitä kuvaa ennen kuin nakkasin roskiin. Eräänlainen taisteluripale kädessä. Nastalenkkaritkaan eivät kestäneet. Niille kävi taas näin.
                    Metsässä kun liikkuu niin sattuu ja tapahtuu. Kukaan ei jaksa kaikkea kirjoittaa auki. Se täytyy kokea. Silti voisin kertoa yhden Jarmon jutun metsämies porukasta. He olivat olleet pimeän päälle liikkeellä. Yksi mies oli käynyt pusikossa isommalla tarpeella. Matkaa oli taas jatkettu. Valosalla oli seurue ihmetellyt nuotiolla, mistä paskan haju kantautuu. Vastaus löytyi vierustoverin hupusta.

                    Me ei paskannettu huppuun, mutta lähes kustiin housuihimme valtavan naurumäärän vuoksi. Keskisykkeeni oli 116. Eli lepponen lenkki. Tänään täytyy kuitenkin käydä lyhyt huoltava juoksulenkki. Pohkeet on vähän jäykät.

                   Lopuksi: Pysähtyikö kukaan keston kohdalle? 16h. Tuolla. Moniko hoksasi, miten valmiita esim. Jarmo ja Kaisa oisivat esim. 24h juoksuun? Täysin. Heillä on voima ja ennen kaikkea taito siirtyä puulta seuraavalle. Jos he pystyvät tuossa kelissä liikkumaan lumista metsää pitkin 16h niin katetulla, 1km herkkuja notkuvalla radalla 24h on heille... mahdollista. Ei silti enempää. Näissä kulkee aina nöyryys mukana. Siksi nämä ystävätkin löysivät pulpetin 16h etsinnän jälkeen.

Runo:
                "Vaeltajat ovat jo sängyssä, vaikkei se näy kenenkään kännystä. Kohta painetaan lumia väistellen kyyryssä ja ollaan pian Syyryssä. On siihen oltava pienoinen kyky, jotta avautuu päivänvalolla Pyky. On se rikos, jos alvariinsa on edessämme lumikinos. Toivottavasti piisaa lampuissamme virta, kun koittaa ilta ja Töllin Leksan viimeinenkin silta" -Cosmos- (29.12.2014)

Ps. Lunta on vain kerran historian aikana ollut enemmän isr-kokoreitin kierrossa kuin tänään. Se oli tällöin.

Onni Vähäaho, Nivala 31.12.2014     

#isr2014vuvi

INTRO


                    Leo, Päivi ja Keijo olivat tehneet muutamia päiviä sitten Iso-Juurikan kohdalla reitinmuutos työt. Reitti kiertää nyt Pykyn kautta. Klikkaamalla kuvan saa isommaksi.
                    Polku tuolla osuudella on jo varsin hyvä ja kova aivan loppua lukuunottamatta, mutta sekin paranee jokaisen käynnin jälkeen. Myös reitin heijastaminen on jatkunut kiivaana ja se todella helpottaa reitillä pysymistä ja sillat ojien ylittämistä..


                    .... Kello on hieman vajaa kolme aamuyöllä. On vuoden toiseksi viimeisen päivän esitila, aamuyö. Virittynyt keho nousee ylös vuoteelta ja valmiiksi ladattu kahvin keitin napsahtaa päälle. Keittiö oli vielä joitakin päiviä sitten notkollaan jouluruokaa - nyt retkivarusteita. Vuoden viimeinen I-SR2014 kokoreitin kierto on edessä. #isr2014vuvi.

                      Kaikki on valmista. Reppu on pakattu. Taas noin 9kg apina selkään ja menoksi. Sitä on isr koko reitin kiertäjien elo. Aivan retkeillen kiertävillä olen kuullut sen painavan jopa reilusti yli 10kg.

                      Lähtöpaikalla on pimeää. Kello on hieman vajaa viisi. Jarmo, alias Hönky-Honkala, nappasi minut kyytille, joten jousien päällä tultiin. Seikkailu-urheilussa kaiken nuoresta iästään huolimatta kokenut Kaisa saapui ex-mestarihiihtäjä-äidin kyydillä. Geenit kohdallaan. Tavanomaista puheen porinaa kunnes kellot käynnistyvät ja totuus alkaa. Tätä emme täysin tienneet, mutta edessä oli n.13,5km kohtuullisesti tamppaantunutta polkua, 14km lumista polkua, 30km umpihankea puoleen sääreen ja 1km munahankea puoleen reiteen.

                       Lähden vetämään sakkia sovitun maltillisesti. Alussa polku on hyvää - pääosin. Silti löytyy uuden, kaiken aikaa satavan, lumen alta inhottavia, jopa metrin syviä onkaloita, joihin jalka välillä uppoaa itse kullakin. Kaisa lyö polvensa johonkin jo 3-4km jälkeen. Ehkä(?) hieman polven aristuksen vuoksi Kaisa tulee sen jälkeen "omaa vauhtia", joten himmailemme ajoittain Jarmon kanssa, jottei Kaisa jää liian kauas imusta. On nimittäin henkisesti raskasta, jos roikkuu monta sataa metriä kaiken aikaa perässä.

                        Tiesimme Antun kiertäneet vesurin kanssa etulenkin edellisenä päivänä. Se ei näkynyt enää polulla juurikaan, sillä lunta oli - ja tuli - rankasti. Lunta niskaan tämän tästä. Yksi detalji. Jo Impivaaran metsä-autotien (n.7km) ylityksen jälkeen hanki kutsuu auraajaansa. Hangella kenkä luistaa välillä. Välillä pito palaa, välillä ei. Toisinaan kenkä uppoaa syvään onkaloon ja varpaat kohtaa veden, polvi kiven - auts! Kirosanat ovat käytössä. Jokainen lupaa puhdistaa suunsa vasta reissun jälkeen.

                      Saavumme Lahnajärventielle (11,4km) 3min etuajassa lumettomaan maisemaan tehtyyn 12,5h aikatauluun verraten. Tiedän - ja twiittaakin - aikataulun kusevan pahasti jo tuossa vaiheessa. 14h tuntuu jo aika tiukalta missään olosuhteissa tuossa vaiheessa. Katson metsää, jossa koskematon hanki odottaa. 47-48km jäljellä, josta ehkä 35km koskematonta metsää ja suota. Alkaa reitin ehkä raskain osuus. 5km matka Lahnajärvetieltä Pesänevantielle. Pääosin matalapuista tai aukeaa, paljon lunta ja märkä suo. Suo on tuolta suojaiselta puolelta usein märkä. Lisäksi merkkirisut ovat peittyneet lumeen, joten joudumme ylittämään sinänsä lyhyen suon lähes sokkona. Jalat vajoavat ite kullakin tämän tästä kosteikkoon. Vettävaluvan kengän/jalan, kun iskee sitten umpihankeen niin saa mukavasti nopeaan muutaman lisäkilon kannettavaksi... Sitten Kaisa mulahtaa pahemmasti. Jarmo fiksuna miehenä ojentaa heti käden vetääkseen Kaisan suon pohjasta ylös. -"Ei, kyllä minä täältä pääsen, äääh, no-niin, jatketaan vaan".

                        Tuo oli ainoa osuus, jossa reisissäni tuntui hieman raskaalta. Tuo pätkä oli niin raskas etten olisi yhtään ihmetellyt vaikka olisi tullut keskeytyksiä. Olin itse asiassa yllättynyt ettei tullut. Kumpikaan ei puhunut mitään luovuttamisesta. Ainoa energian loppumisen keskustelu käytiin lampuista! Täytyy nostaa hattua Kaisalle ja Jarmolle. Väitän, että jos tuonne laitetaan tuossa kelissä 2,5h taivalluksen jälkeen tuota suota ja sen jälkeistä tarpomaan niin yksi sadasta jatkaa. Nyt molemmat. Kovia kavereita. Jopa itsekin epäilin tuossa kohtaa hieman homman mielekkyyttä. Niin paljon raastoa, noin lyhyellä pätkällä. Maratonin verran jäljellä. Inhimmillisiä tuntemuksia monenlaista kokeneeltakin?

                       Kaisa kaatuu kymmenen kerran. Yhtä monta kertaa hän on noussut ylös omin voimin ja jatkanut. Kuten Putous-tähdillä, myös Kaisalla tuntuu olevan hokema: -"liikkeessä ollaan koko ajan", kun kysyn onko kaikki hyvin. Jarmo on nukkunut huonosti. Jarmo alkaa usein nauramaan vain kun katson häntä. Paljoa ei tarvi höystää. 21km kohdalla lasketaan, että on noin 38km matkaa maaliin. Saman verra kuin Nivalasta - Haapavedelle - umpimetsää. Siitä revetään. Nauretaan kippurassa mahaa pidellen.
                      Takalenkki on ollut aina selvästi raskaampi kuin etulenkki. Nyt se on kuitenkin kuin Siperia. Siellä on kaikkea: Puolet enempi lunta, jatkuvasti syviä lumen peittämiä onkaloita, joihin osumme alvariinsa, mäkiä, petollisia ojia - kaikkea mikä hidastaa matkantekoa. Reilun kuuden tunnin kohdalla hyppäämme ojan yli yksitellen. Vaikka Töllin Leo on tehnyt äkkiä lähes puolen sataa siltaa niin edelleen löytyy myös hypättäviä ojia. Nyt yksi sellainen, noin kilsa ennen Syyryä. Kaisa horjahtaa ja hyppy jää pahasti vajaaksi. Jo ennestään märkä Kaisa kastuu taas, aina vain pahemmasti. Miten paljon tuo tyttö kestää? Näyttää pahalta. Liikkeet ovat hitaita, mutta edelleen omia. Kaisa päätyy vaihtamaan joitakin vaatteita kuiviin. Soitan tuossa vaiheessa lastenhoitojärjestelyistä, sillä en usko ehtiväni tänään isäksi siihen mennessä kuin olin ajatellut. Nyt olen suojelusenkelinä syvällä korvessa. Nämä ihmiset täytyy saada pois täältä, joko reittiä pitkin tai muuten. Edelleen reittiä pitkin.

                      Koitan ehdottaa, että voidaan mennä Iso-Juurikassa entistä, helpompaa reittiä pitkin, eikä vast´ikään muutettua uutta, hieman pidempää ja vähän vaativampaa. Kaisa tuumaa kuitenkin, että mennään pisin ja vaikein mahdollinen niin on kovin mahdollinen suoritus. Tyttö ei ole turhaan menossa Rogainin MM-kisoihin ensikesänä.

                     7h menty. Mäkiset kivikalliot kutsuvat. Koitan vähän piristää sakkia. -"Hei, oon unohtanu sanoa, että saa juosta, ei oo juostu yli neljään tuntiin". Kukaan ei mee lankaan. Edelleen sakki nauraa ajoittain. Se on hyvä merkki. Jossain noilla seuduin, ehkä hieman aiemmin(?) Jarmolle tulee ensimmäinen kramppi. Jarmon meno on näyttänyt muutoin helpolta, mutta täällä on kesää talvea niin haastavaa nostella jatkuvasti jalkoja, ettei tuntitolkulla kestävä jumppaaminen voi olla näkymättä. Harva selviää I-SR2014 reitiltä ilman kramppeja.

                   Vihdoin Iso-Juurikan penkalla. Siellä on yleensä mukava juosta. Nyt siellä on n.15-20cm lunta. Juoksemme silti. Onhan alla varma alusta. Takana on monta sukellusta lumen sekaan. Milloin jalat, milloin kädet, milloin pää edellä. Muistellaan sitä, kun Jarmo laittoi minulle taannoin txt-viestin. Aikoi ruveta jauhamaan taka ja etulenkkiä oikein urakalla. Nyt täällä jauhetaan. Ja huolella.

                      Retkenvetäjänä arvioin kaiken aikaa vaivihkaa seurueen tilaa. Juoksu Juurikan tiellä näyttää vaikealta molemmilla. Jarmolla kovettuneen jalkalihaksen vuoksi, Kaisalla energioiden vuoksi. Matkatessamme Pykyä kohden, hieman ennen 10h kohtaa Kaisa tipahtaa polvilleen. Ensin luulemme hänen jäävän vessatauolle, mutta sitten Kaisa repeää itkuun. Hän on aivan poikki ja rikki. Oikea-oppisesti hän samalla vaistomaisesti lappaa energiaa huiviin ja nousee kotvan kuluttua taas omille jaloilleen. Tämä aaltoilee, hän sanoo kyyneleitä pyyhkiessään. Ja taas ollaan liikkeessä.

                     Hieman myöhemmin Kaisa kysyy onko tästä 19km maaliin. -"23km suurinpiirtein", vastaan. Kaisa vaikuttaa nyt menevän niin limiteillä, että itku on taas tulla, mutta pala kurkussa hän jatkaa.
                      Otsavalot syttyvät. On 20km maaliin. Ilma lauhtuu selvästi. Aletaan olla pian plussan puolella. Jarmo ei pysty enää kunnolla pysähtymään. Jalka on pahana. Kaisa tulee välillä pari kilsaa hyvin ja sitten kerää itseään - ja sitten taas - aina vaan. Hitto vie! Uskomattomia karpaaseja ja neitoja!

                    12h takana. Vettä vihmoo. Alkaa myös puista tippuun lunta. Moni lumiteli voi olla helposti useamman kilon. Tämä voi olla vaaralista myös ylhäältä käsin. Hengenvaarallista. Emme halua muistomerkkejä pystytettävän vielä... Kaverit ovat hiljentyneet. Nöyrästi ja pääosin hiljaa he ottavat askelia. Kysymykset, joita he minulle esittävät, eivät ole kaikistellen adekvaatteja. Välillä pitää miettiä, mitä tuohonkin nyt vastaisi. Kilometrit alkavat tuntua yhä pidemmiltä.

                    10km maaliin. Kukaan ei tuuleta. Kädet hamuaa evästä, suu hapuilee huulillaan juomaa. Tiedän, ettei tässä voi vielä löysätä seurantaa. Jalat ei tässä vaiheessa enää parane tai energiat palaudu. Vaivaa ja vajetta on ollut ystävillä pitkään. Kestävätkö he vielä vajaa 3h sumein silmin? Ystävät näyttävät kovin erilaisilta kuin lähdössä. I-SR2014 reitti ottaa hetkellisesti paljon, mutta antaa takautuvasti paljon sitäkin enemmän.

                    6km maaliin. Välillä saan innostumaan sakin juoksemaan. Muutama pätkä ja taas kävellään. Kysyn Jarmolta, milloin hänestä tuntuu, että oomme jo tosi lähellä. -"En tiiä, en oikein osaa sanoa mihinkään nyt mitään, pääsis vain jotenkin täältä pois". Tyhjentävä vastaus. Pala todellisuutta.

                   4km maaliin. Kaksi lamppua seuraa n.50-100m perässäni. Yhtä-äkkiä valot jäävät selvästi enempi jälkeen. Pysähdyn. Vettä sataa ja kaikki vaatteet ovat litimärkiä. Sykkeet tuskin 80:ssä. Ei tarkenis toisaalta odottaa, mutta nyt on odotettava. Jotain siellä nyt on. Kaisa on hetken hukassa. Jarmo meidän välissä tulkkaa tilannetta. Jarmo on osoittanut koko matkan ajan hyviä reitinvetäjän ominaisuuksia. Hän muisti huolehtia Kaisasta, jos ero alkoi kasvaa. Upeaa toimintaa Jarmolta...
                ....Kaisalla oli loppunut patterit lampusta ja samalla hän oli "jäänyt" repulle. Tuo pieni hetki, kun emme saaneet Kaisaan "yhteyttä", oli kammoksuttava. 15h vaelluksen jälkeen ääriolosuhteissa ei ole lasten leikkiä. Kaikki oli mahdollista. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin. Annoin oman varalampun Kaisalle loppumatkalle ja matkui taas. Jokainen siirsi edelleen omia jalkojaan, kantoi omat reppunsa ja kiloja painavat vaatteensa.

                 3km ennen maalia yritän houkutella sakkia "hyökkäämään" 16h alitukseen. Aikaa on 37min. Lähdemme juoksemaan. Pari kilsaa tuleekin tasaisesti reilun 11min kilsoja, pääosin juosten. 900m ennen maalia Kaisa katkeaa, jalat loppuu, energiat loppuu, henkiset voimatkin ovat loppupuolella. Hetken itkettyään hän nousee vielä kerran. Hoipertelee jotenkin ja kurottaa kätensä pulpetille, maalin merkiksi ajassa 16h41sek. Kuten myös Jarmo ja minä. Kaisasta tulee I-SR2014 reitin historian ensimmäinen nainen, joka on kiertänyt koko reitin. Samalla meistä tuli ensimmäiset, jotka ovat kiertäneet koko reitin Pykyn kautta. Matkaa kertyi nyt 58,4km.  Juoksua ehkä n.18,4km ja 40km kävelyä. Siinä on hieman pikku sivupistoja/miniharhoja. Reitin lopullinen tiukka mitta tulee olemaan n.57,5km. Sähköinen kuntolaatikko eilisen vaelluksen jälkeen näyttää nyt tältä.

                Kuten niin monesti aiemminkin, Janne "Jay Leno" Kukkola oli kiirehtinyt tekemään loppunuotion makkaranpaistoa varten. Lisäksi Janne oli hakenut tyttöni hoitoon, kun vaimoni meni yövuoroon. Suuri kiitos avusta taas! Nuotiolla pistäytyivät myös reitin kovat puuhamiehet ja naiset: Päivi ja Leo Tölli, sekä Keijo Nivala ja Kaisan äiti. 
               Kiitos kaverit! Ja Hyvää Uutta Vuotta 2015!

                 VAELLUSVIDEO
 #ISR2014VUVI VOL.2 TÄSSÄ LINKKI.

 Onni Vähäaho, Nivalassa 31.12.2014  

lauantai 27. joulukuuta 2014

REITIN HEIJASTAMINEN...

                   ... On jatkunut edelleen. Päivi ja Leo Tölli ovat ahkeroineet taas viime päivinä ja I-SR2014 -reitin heijastaminen on jatkunut nopeaa tahtia. Myös Anne Tölli on heijastanut yhden pätkän. Tässä kartta heijastuksien osalta 26.12.2014 mennessä. Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi.
               Keltainen viiva on heijastettua osaa reitistä.

                      Päivi ja Leo Tölli ovat tehneet myös siltoja ja raivuu töitä viime aikoina Iso-Juurikka - Lahnajärvi välillä reitin paluureitillä. Meillä monilla reitin edistäjillä on myös suunnitelmia mm. vesuroinneista ja tuulen/lumenkaatojen raivauksista. Kannustan tässä samalla kaikkia reitinkiertäjiä edistämään polkua omien voimavarojen ja aikataulujen puitteissa.

                      I-SR2014 -reitillä on ainakin perhereitin osalta talvellakin niin paljon kulkua, että se pysyy pääosin auki. Näin puhuttiin eilen tuolla Pyssymäen nuotiolla. Perhereittiähän kierretäänkin ja polutetaankin oikein kunnolla 23-24.1.2015. Tule mukaan kiertämään!!! 10 ja 5 kierroksen lisäksi voi kietää vaikka yhdenkin kierroksen.

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.12.2014

tiistai 23. joulukuuta 2014

I-SR2014 PERHEREITTIULTRA

                          Pe 23.1. - La 24.1.2015 järjestetään epävirallinen I-SR2014 perhereittiultra -tapahtuma. Eli ei osallistumismaksuja, ei huoltoa. Jokainen suunnittelee oman huollon itse. Pakkasraja -19,9, jolla vielä tämä toteutuu, mutta -20,0 jäädään uunin pankolle.

                          Ultrassa on kolme sarjaa. 120km, 60km ja Non Stop sarja. 120km sarjassa I-SR2014 perhereitti kierretään 10 kertaa ja 60km sarjassa 5 kertaa. Non Stop sarjassa kiertäjä saa itse päättää lähtöajan ja kierrosmäärän. Lähtöpaikka on Pyssymäen makkaranpaistolaavu, jossa täytyy käydä kopauttamassa kädellä laavua uudelle kierrokselle lähdön merkiksi. Yhden kierroksen pituus on n.12km. SAUNA LÄMMIN #isr2014perheultraan osallistujille (NonStop, 60km ja 120km) LA KLO.8.00-10.00!!!!

             SEURAA JA KESKUSTELE TAPAHTUMASTA VAIKKA HETI #isr2014perheultra

             I-SR2014 -perheultra 120km   Lähtö Pe 23.1.2014 klo.9.00 Pyssymäen makkaranpaistopaikalta. Matka 10 kierrosta. Aikaraja 24h, eli La klo.9.00 mennessä pitää olla maalissa. Kierroksen keskiaika tavoite siis max.2h24min.

             I-SR2014 -perheultra 60km  Lähtö Pe 23.1.2014 klo.20.00 Pyssymäen makkaranpaistopaikalta. Matka 5 kierrosta. Aikaraja 13h, eli La klo.9.00 mennessä pitää olla maalissa. Kierroksen keskiaika tavoite siis max.2h36min.

             Non-Stop: Eli tule kiertämään missä kohtaa vuorokautta haluat, niin monta kierrosta kuin haluat. 

#ISR2014PERHEULTRA PERHEREITILLE KULKU ALLA OLEVAN KUVAN MUKAISESTI VINNURVATIETÄ PITKIN, KUN NYT ON AJETTU PERINTEISESTI LATU PYSSYMÄKI-VINNURVA VÄLILLE. KLIKKAAMALLA SAAT KUVAN ISOMMAKSI.


LISÄKSI Pe klo.17.00 OHJATTU I-SR2014-perhereitin (6-12km sään ja osallistujien toiveiden mukaan) kierto kävelemällä. Samalla Perhereitin epäviralliset avajaiset!!!
Vetäjänä ikiliikkuja Jarmo Kivioja. Kesto 12km n.3h (omia juomia ja eväitä kannattaa ottaa mukaan). Lopuksi makkaranpaistoa Pyssymäellä. Muistakaa ottaa makkarat mukaan ja otsalamppu muiden eväiden lisäksi.


                            Reitillä edestakaisuutta on 7,8km, eli n.65%, joten reitin varrella näkee usein myös eritahtia liikkuvia ultramenijöitä. Katsotaan sitten lähempänä, miten pidetään laavulla nuotiota. Pyssymäeltä Vinnurvaan päin mennään n.1,5km matka latupohjaa ja mikäli (todennäköisesti) tuolloin siinä on latubaana niin liikutaan Pyssymäeltä Vinnurvaan päin katsottuna baanan aivan vasenta reunaa hiihtäjiä häiritsemättä. Jokainen laskee omat kierrokset, jos ei saada kierroslaskijaa/kipinämikkoa.

                          ILMOITTAUTUNEET: 

                          120KM
                           Onni Vähäaho


                           60KM
                          Lasse Ylimäki, Jyrki Leskelä

                          NON STOP sarja
                           Keijo Nivala, Antero Erkkilä, Jarmo Honkala, Kaisa Haikara, Jani Jyrkkä


                         Mikäli sinua kiinnostaa tulla nuotionpitäjäksi tai/ja tilanteiden kirjaajaksi niin ota yhteyttä. Koitetaan saada tilannetietoa myös twitteriin hastagilla #isrperheultra2015


HUOM!  PYSSYMÄEN ALAKERRAN PUKU -JA PESEYTYMISTILAT OVAT KÄYTÖSSÄ #ISR2014PERHEULTRA AN OSALLISTUJILLE KOKO VUOROKAUDEN MIINUS PE KLO.15-24, JOLLOIN PYSSYHOVIN RAKENNUS ON YKSITYISKÄYTÖSSÄ.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

VALAISTUS PERHEREITILLE!!!

                Hei, Pyssymäeltä koko perhereitin osuus on nyt "heijastettu" Sitä voi nyt suositella kaikille pimeässäkin kuljettavaksi. 
                      Leksa teki eilen perhereitille"loput" sillat. Tänään huomasin, että Vinnurvan päässä, siinä oranssin ohitusnuolen kohdalla on puolireiteen vettä. :-D Kaikki heijastin merkit on noin sentin levyisiä ja oranssin värisiä. Pituus vähän vaihtelee 3cm-5cm, mutta oli rentoa kävellä, kun ei tarvinu ehtiä pimeässä maalimerkkejä.

Päivi ja Leksa

Ps. Reitti on tarkoitus kiertää kokonaisuudessaan heijastin merkein lähitulevaisuudessa. 

lauantai 6. joulukuuta 2014

REITIN KIERTO DATAVERTAILU

                      Kuten tuossa aamuisessa #isr2014tauskuu -juoksuvaelluksen yhteydessä sanoin kuvattiin minun ja Keijon pimeän etenemistä versus ennätysjuoksuni valoisalla. Niin tässä alla asia myös raakana datana. Siitä käy ilmi selvästi, missä kohdin on ero kasvanut tai supistunut.


















5.12.2014

22.10.2014
5.12.2014
5.12.2014
vs.

8:29:29
8:38:44
vs.
22.10.2014
Km Yksin
Keijon kanssa
22.10.2014
yhteensä Km
1 6,23
6,18
-0,05
-0,05 1
2 6,46
6,56
0,10
0,05 2
3 7,04
7,45
0,41
0,46 3
4 7,34
7,07
-0,27
0,19 4
5 7,17
7,06
-0,11
0,08 5
6 7,34
8,35
1,01
1,09 6
7 6,52
7,33
0,41
1,50 7
8 7,39
8,08
0,29
2,19 8
9 8,51
7,57
-0,54
1,25 9
10 8,34
8,56
0,22
1,47 10
11 8,01
8,51
0,50
2,37 11
12 6,57
7,55
0,58
3,35 12
13 8,13
9,16
1,03
4,38 13
14 10,00
9,38
-0,22
4,16 14
15 7,56
9,03
1,07
5,23 15
16 8,24
8,55
0,31
5,54 16
17 8,42
9,38
0,56
6,50 17
18 8,36
8,46
0,10
7,00 18
19 8,54
9,12
0,18
7,18 19
20 8,44
9,42
0,58
8,16 20
21 9,57
10,45
0,48
9,04 21
22 9,27
9,56
0,29
9,33 22
23 12,17
10,06
-2,11
7,22 23
24 10,01
10,33
0,32
7,54 24
25 9,45
11,08
1,23
9,17 25
26 10,39
10,49
0,10
9,27 26
27 10,20
11,50
1,30
10,57 27
28 10,13
10,42
0,29
11,26 28
29 10,18
10,44
0,26
11,52 29
30 10,08
10,01
-0,07
11,45 30
31 9,43
10,05
0,22
12,07 31
32 9,12
8,18
-0,54
11,13 32
33 9,11
9,43
0,32
11,45 33
34 8,14
8,21
0,07
11,52 34
35 7,25
6,21
-1,04
10,48 35
36 7,04
7,25
0,21
11,09 36
37 8,24
7,54
-0,30
10,39 37
38 7,40
8,22
0,42
11,21 38
39 10,05
10,12
0,07
11,28 39
40 10,29
9,06
-1,23
10,05 40
41 10,32
11,52
1,20
11,25 41
42 10,51
10,16
-0,35
10,50 42
43 10,34
9,25
-1,09
9,41 43
44 10,26
10,31
0,05
9,46 44
45 10,54
12,16
1,22
10,08 45
46 10,15
9,13
-1,02
9,06 46
47 10,50
9,25
-1,25
7,41 47
48 10,06
10,05
-0,01
7,40 48
49 9,36
9,08
-0,28
7,12 49
50 9,19
9,40
0,21
7,33 50
51 8,54
9,06
0,12
7,45 51
52 10,12
10,01
-0,11
7,34 52
53 10,39
9,55
-0,44
6,50 53
54 9,33
9,04
-0,29
6,21 54
55 7,56
8,06
0,10
6,31 55
56 7,08
7,44
0,36
7,07 56
500m 2,44
3,20
0,36
7,43 500m





yhteensä
7min43sek

                 Eilinen suoritus oli sen verran tasainen, että sen datapohjalle on hyvä rakentaa kaikenlaiseen aikaan tähtääviä reitin kiertoja välillä 7-20h. :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.12.2014

PALUU PULPETILLE

                       Yliopiston annakkaahan sitä tulee monasti katottua, kun I-SR2014 koko vaelluksia suunnittelee - niin nytkin. Lauantain 6.12.2014 on annakan mukaan täyskuu, joten edellisen päivänkin kuvitteli mollukan loistavan uljaana taivaalla yön pimeydessä...

                        Olimme Keijon kanssa käyneet ennenkin juoksujalkaa I-SR2014 koko reitin, männä toukokuussa aikaan 10:24:55. Sain Keijon houkuteltua nyt reissuun uudestaan. Usein noin pitkän reitin kierto aiheuttaa tarinan, joten sormet näppikselle vaan.

                       Muita ei tällä kertaa innostunut mukaan tai perustamaan omaa ryhmää, joten läksimme kahden. Tällä kertaa lähdin reissuun levänneenä. Takana oli majesteetilliset 10h yöunet. Ne aiheutti sitten aamupäivään jopa hieman kiirusta hoitaa pakollisia asioita, kun seuraavana päivänä oli kaupat kiinni itsenäisyyspäivän johdosta. Erikoista, että itsenäisyyspäivä taidetaan kirjoittaa pienellä?

                      Lähtöpaikalle saapuessamme Keijo kiinnitti heti huomion autoon, joka oli reitin lähtöpaikan kupeessa. -"Hei, onkohan tuo Anteron auto?". Mulla jää ihmisten autot niin heikosti mieleen, ettei minusta ollut apua. Kuitenkin lähdin mukaan spekulaation, jos se olisikin Anteron auto niin olisiko sittenkin niin, että Antero olisi lähtenyt kiertämään "omana ryhmänä" koko lenkkiä edellämme. Se lisäsi jännitysmomenttia vähintään 17 newtonilla.

                      Kaikki alkoi olla valmista. Remmejen tsekkausta, monenmoista kikkailua varusteiden kanssa ja sitten kuvaan. 
                      Kello 12.59 starttasimme kellot. Sovimme jo etukäteen, että minä vetäisin, sillä Keijo alle 3h maratoonari taustalla saattaisi lähteä varsinkin helpolla alku-osuudella liian livakkaa vauhtia liikkeelle, joka voisi johtaa ongelmiin. Tätä mieltä oli Keijokin. Tähtäimessä oli tällä kertaa 9:30h aika. Juoksuvaelluksesta olisi ekat 2h valosaa ja sitten jouduttaisiin lampulle. Olimme yhtä mieltä siitä, että ilman ongelmia 9,5h aika on saavutettavissa. Aika tulisi onnistuneella suorituksella olemaan 9-9:30h välissä, muttei missään nimessä 9h alle, sillä pimeä tulisi verottamaan aikaa.

                     Otimme muutamilta kavereilta tulosveikkauksia vastaan. Kaverit veikkasivat järkevän kuuloisia aikoja aina 9:09 ajoista 10:10 aikoihin. Olipa seassa jopa yksi 8:28 veikkauskin, jota pidimme Nivalan Vireenin hyvänä huumorina. Muut veikkaajat: LY 9:53... Jonte-Konde 9:47... JM 9:09... Hönky 9:38... Pumppi 10:10 ja Jay Leno 9.27...

                     Yritin lähteä liikkeelle toisaalta reippaasti, mutta toisaalta helposti ja vähäeleisesti, jotta tehot pysyisi matalalla. Tunnelma oli molemmin puolin hyvä. Se on tärkeä, sillä alussa voi herkästi saattaa itsensä vaikeaan asemaan. Suoritus tulisi kestämää lukuisia tunteja. Aivan alkumatkalla, reilun kilsan jälkeen tuli vastaamme Antero, joka oli kiertänytkin etulenkin. Upea lenkki, "Nivalan keskustasta Kärkkäisen kahvilaan metsiä pitkin", kuvainnollisesti.

                     Hyvä tunnelma säilyi pitkään. Lahnajärventielle saavuimme ajassa 1h28min. Olimme minun ennätysjuoksua (8:29:59) perässä kolme minuuttia. Keijo hieman ihmetteli, miten olin tullut reilu kuukausi takaperin niin kovaa Lahnajärventielle. Tunnelma oli kuitenkin nyt tyystin eri, jopa leppoinen, kun silloin oli tiukkaa tykitystä alusta alkaen... Etenimme 9min juoksua 1min -kävelyä taktiikalla ja joka toinen pätkä 8min + 2min -rytmillä, jolloin aina joimme ja söimme kävellessä.

                    Alkumatkan - ja koko matkan - ainoa jatkuva ongelma oli Keijon housut, jotka pakkasivat tippumaan alvariinsa. Kiusasin, että pitäis syyä enempi. Ja mehän kyllä koitettiin syyä, 20min välein kävi käsi taskulla. Pesänevantielle tultiin ajassa 2:15, seitsemän minuuttia ennätysaikaa perässä. Sitä taas Keijo hieman kummasteli, miten sitä eroa voi tulla kaiken aikaa noinkin paljon. Minä en ihmetellyt - suoritus on vielä niin tuoreessa muistissa. Pesänevantielle loppui valoisuus ja lamppu oli sytetettävä. Metsässä oli jo vähintään hämärää, eikä kuuta näkynyt paksun pilviverhon takaa.

                    Tuulista oli, ja niin oli ollut monena päivänä. Se oli odotetusti jäätänyt aukeita ja vähemmän suojaisia paikkoja pluskeleistä huolimatta. Tuulessa lämpötila laskee näillä keleillä. Sen sijaan suojaisissa paikoissa oli ajoin kovin kosteaa.

                   Pimeä oli laskeutunut luoksemme. Ohtalamppuni oli kakkosteholla, liian pienellä. Meni hyvä tovi ennen kuin älysin laittaa pykälää kirkkaammalle. Jo helpotti ja vauhtikin kasvoi välittömästi, sillä meno meni jo melkoiseksi kompuroinniksi ja lähitiirailuksi. Silti maasto muuttui Pesänevantien jälkeen perinteiseen tapaan sangen tekniseksi. Sitä olisi nyt sitten tiedossa sen 16km. Ja nurin mentiin, tämän tästä, jos ei nurin niin sitten kompuroitiin. Tuumasinkin 25km kohdalla Keijon tuskaillessa yhtä rajumpaa kaadetta, että ollaan pian täysverisiä lappalaisia suullisen ansiosta.

                   Syyryyn saavuttiin ajassa 3:49. Oltiin siis tasan 10 minuuttia minun ennätysjuoksua perässä. Vauhti oli ollut siksi hulppeaa, että menoamme nyt tuohon tuli verrattua. Noilla huudeilla tiesin, että mennään 9:00-9:20 aikoihin, jollei tule isompaa. Samoilla linjoilla oli Keijokin, varovaisuuden lisällä höystettynä. Keijolla on ollut pari kuukautta hankalaa reisivaivaa. Itelläkään ei mikään paras tila ollut lähteä viisi päivää aiemmin tulleen yöllisen krampin vuoksi. Jalat ei tuntuneet palautuneen vielä edellisistä harjoituksista. Ja 9,5h tavoite kuulosti suoritukselta, ei harjoitukselta. Meno tuntui kuitenkin oudon helpolta, joka toi varmuutta.

                  Mäyränpesäkankaan ja Laihakankaan kivikoissa tanssittiin etiäpäin. On se sellainen tekninen pätkä, ettei moisen vertaa. Lisäksi siellä on niitä äkkinousuja, jotka alkaa HERKÄSTI kyseleen reisien kuulumisia. No, sujuteltiin pahatkin paikat ohi ja oltiin pian Juurikan penkalla ja 33km matkaa takana. Aikaa oli mennyt lähes 5:02, joten oltiin liki 12minuuttia ennätysaikaa perässä, joka oli mielestäni loogista.

                  Penkkatiellä vauhti kiihtyi selvästi juostessamme rinnakkain. Kysyinkin Keijolta, miltä tuntuu? -"Aika jäykältä". Ehdotin, että otettais napsu alas vauhtia, sillä metsä-tie-metsä alustan vaihtelut hieman vauhdikkaampien tiekilsojen kanssa olivat haasteellisia. Sitä Keijokin muisteli. Pian käännyttiin hetkeksi mönkijä-uralle, jossa Keijolla sitten kramppasi. Säikähdin ja usutin Keijoa ottamaan heti magnesiumia ja suolatablettia juoman kera. Ja onneksi kramppeja ei sittemmin tullut enää. Toki menossa pidimme koko matkan olleen viisaanoloisen vauhdin tunteen, emmekä lähteneet hurjastelemaan riskillä. Tällä taktiikalla, reippaasti mutta nätisti, oltiin tultu hyvin tähän asti.  Aikaa oli mennyt 6:01:30. Oltiin 10,5minsaa ennätysaikaa jälessä.

                 Pesänevantiellä laitoin vaellusta seuraaville ystävilleni taas viestin watsapissa: "6h/40km. Kohta loppakiri?" Matka oli mennyt oudon joutuin - siis tuntui erikoiselta olla kohta taas Pesänevalla. Retki oli mennyt joutuisasti hyvässä seurassa. Hieman hirvitti etukäteen Lahnaojan ylitys paluureitillä, sillä pari viikkoa sitten se oli ollut yhtä h.....tiä.

                 Turhaan pelättiin, sillä vesi oli laskeutunut n.40cm ja tuuli kuivattanut maata muutoinkin kovasti. SILTI tuossa pätkässä oli varsinkin sillan takana temmeltämistä. Lahnaojan selvitettyämme soitti Töllin Leksa Keijolle. Kyseli tarvitaanko mitään. Sitä on vähän vaikea selittää, jotka ei oo tällaisia pitkiä matkoja raastaneet, että miltä tuollainen ele tuntuu. Itselläni ainakin mieli herkistyi hienosta eleestä. Kiitos hienosta eleestä! Oli tarvottu pian 7h, josta 5h pilvisen pimeää metsää. Viimeiset 3h oli satanut räntää.

                   Pyykorventielle saavuttiin ajassa 7:09. Oltiin "enää" 9,5minsaa ennätysaikaa jälessä. Keijo toppuutteli hieman innostunutta äänensävyäni, että annetaan sen nyt olla. Toki se alkoikin livetä käsistä, jonka se oli tietysti tehnyt jo kauan sitten. Huomasimme kuitenkin, että 9h alittuu, joka tuntui todella uskomattomalta. Keijolla teki hieman pahaa tuossa vaiheessa, joka teki miehestä hieman hiljaisen. Totesin Keijolle Teljolammen kohdalla, että ei hän ole ollut vielä kertaakaan todella poikki, sillä en muista Keijon olleeen yhdelläkään koitoksella äreän, jollaiseksi vähän jokainen menee, kun joutuu oikein tiukille. -"Joo, mutta ei yhtään lujempaa", virkkoi Keijo. Minustakin vauhti oli oikein sopiva.

                  Niin vaan saavuttiin pian Rimpinevalle ja loppukilsoille! Olipa upea fiilis. Sovittiin, ettei mitään loppakirejä oteta vaan mennään tätä samaa tasaista maaliin asti - ja niin tehtiin! Olipa Erkkilän Antero SUURENA urheilumiehenä maalipaikalla vastassa. Ja niin läpsähti kaksi kättä yhtä-aikaa reitin lopussa olevalle pulpetille. Naurettiin nimittäin pitkin matkaa, että kyllä se "Pumppi" keksi hyvän rituaalin, kun komensi viime reissulla ryhmänsä vajaan 19h taivalluksen jälkeen pulpetille läpsäyttämään kädellä reissu tehdyksi. Hieno keksintö. Tämä viedään PEP2015 -kisaankin.

                 Loppuaika oli lopulta niinkin hurja kuin 8:38:44. Arvioin itse varovaisestikin, että 6,5h pimeässä juoksu vaikutti loppuaikaan noin 15-20min. Oli mukava tulla maaliin lisäksi hyvissä voimissa. Kamusimme Keijon bakun takakonttiin vaihtamaan kuivaa päälle ja sitten otettiin loppu kuva, vaikka olin lähtö kuvasta olin twiitannut sen olleen "viimeisen kuvan", hieman mustalla huumorilla.
                Nuotion oli tullut VARTA VASTEN MEILLE pystyttämään jalo ystävämme Janne "Jay Leno" Kukkola. Taas tunteet nousivat pintaan, vaikka tiesinkin Jannen tulevan. Pitkät suoritukset - pitkät suoritukset. Ne nostaa aidouden pintaan ja riisuu matkallaan kulkijan kaikesta konstailusta, sillä vain sillä tavalla voi nähdä koko matkan sujuvan loppuun. On oltava itselleen rehellinen. Vielä antoisampaa on, jos osaa arvostaa omaa suoritusta ja kanssa veljen. Tämä oli oikeasti kaikessa vakaudessaan melkoinen nykäsy, on se tunnustettava.

                Ainakin minun suorituksia on varsin yks-selitteisesti verrattavissa ja mitattavissa sykkeiden perusteella. Nyt oli keskisyke 143. Ennätys pinkasussa se oli ollut 150. Ero näyttää vähältä, 7:ltä pykälältä, mutta tunnelma ero on suuri. Nyt olisi voinut samantien käydä lyhyen palauttavan, mutta toki menimme syömään makkaraa emmekä hevostelleet.
                Makkara maistui. Sitä meni kolmin kappalein. Suoritus kulutti yli 5100kcal. Alas meni suorituksen aikana yhteensä 3050kcal, arvion mukaan, koostuen seuraavista:  juoma 4L (1200kcal), suklaa (1000kcal), suolakeksit (350kcal) ja pähkinät (500kcal). Lisäksi tuli nautittua suola ja magnesium tableteita suorituksen aikana 5kpl molempia. Juoksuvoiman tasaisuudesta kertoo puolestaan se, että jaksoimme varsin vaivatta edetä samalla 9+1 ja 8+2 -rytmillä alusta loppuun.

                Kiitos, Keijo, Kiitos Janne, Kiitos Antero, Kiitos Leo ja kiitos kaikki muutenkin vahvasti mukana elänneet!!!

                 Ps. Niin, tulosveikkauksen voitti-kuin-voittikin Nivalan Vireeni, joka siitä eestä luikautti komean laulunkin, jota en toki uskalla julkaista. :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.12.2014

tiistai 2. joulukuuta 2014

PELASTUSPISTEET JA OPASTEET

 
                       Saatiin laitetuksi kaikki pelastuspisteet paikalleen. Liitteenä valokuvat, paitsi Sulunnevan laidalla Pyykorventien varrella olevasta pelastuspiste no:9. Siitä en hoksannut kuvaa räpätä.

 

 


   

 

 

 

                           Hassu juttu, mutta arkistojeni kätköistä löysin saman numeroisen pelastuspisteen, joka sekin on reitin varrella Juurikan laavulla, moottorikelkkailijoiden toimesta laitettuna. 

 Toivottavasti näissä ei tule sekaannuksia, jos niitä oikeasti joku apua tarvitseva joutuu käyttää.
 
Leksa

TÄSSÄ VIELÄ LINKKI REITIN KARTTAAN, JOSSA NÄKYY NUO PELASTUSPISTEKOHDAT