Elämä kaipaa, elämä suorastaan huutaa positiivisuuden kaipuuta. Negatiivisuus pulppuaa niin herkästi suomalaisten puheissa ja kirjoituksissa. Kannustan teitäkin lukijat näkemään elämässä ja sen monimuotoisissa asioissa positiiviset puolet. Negatioista jää aina vähintään tunkkainen jälkimaku. Kaikki lähtee lähimmäisen arvostuksesta - lähimmäisellä tarkoitan tässä tapauksessa kaikkia ihmisiä joista puhumme tai kirjoitamme. Arvostetaan toisiamme, nähdään positiiviset asiat.
Oma käsitykseni on muuttunut kaiken aikaa positiivisemmaksi ja enemmän erilaisia asioita ymmärtäväksi. Silti on aina kehitettävää. Esim. sana "marjanpoimija" on aikaisemmin ollut aika negatiivinen, jopa haukkuma termi, mutta mitä se onkaan tänä päivänä! Marjanpoimijat ovat ainakin minun silmissä huikeita, jaksavia ja uutteria ihmisiä. Ulkomaalaiset poimivat metsissämme käsittämättömiä määriä marjoja. Kuinka moni meistä pystyisi moiseen. En minä ainakaan. Tapasin tuossa yhtenä päivänä kaupassa lyhyesti yhden tietämäni kovan marjanpoimijan. Sain tilaisuuden ilahduttaa häntä, nostamalla tämän käsittääkseni kohtuullisen tiedostetun marjanpoimija maineen pramille. Hyvä sana toisesta voi tehdä toisen päivän iloiseksi. Siinä tavoitetta jokaiselle.
Inhimmillisyys ja kansakuntamme liikkumisen standarti on asia, mikä on vaarana kadota, kun onnistuu hilaamaan kuntonsa kovin kauas siitä. Lauantaina alkaneen vaelluksen myötä pääsin inhimmillisyyden juurille ajatuksissani. Hieman eri lähteistä riippuen päivävaelluksen standartina pidetään noin 10-20km/vuorokausi. Niinpä KAIKKI i-sr2014 koko reitin (n.57km) vaelluksen haasteeseen itsensä laittaneet ovat lähteneet haastamaan itseään ERITTÄIN kauas standartista, inhimmillisyyydestä. On hyvä muistaa aina kohtuullisuus, jotta pysyy suhteellisuus omassa ajatusmaailmassa, matkallani yhä rajumpaa omaa standartia. Olen erittäin iloinen siitä mihin olen päässyt ja nämä upeat ihmiset, jotka ovat uskaltautuneet koko reitille mukaani ovat iso apu siinä. Olen teille kiitollinen! On myös hyvin palkitsevaa kuulla, miten paljon he itse arvostavat reittimme haasteellisuutta ja sen läpäisseitä. Vielä ei ole kukaan kulkenut koko reittiä todeten sen olleen helpon suorituksen. Tietysti itselleni se jo on ajoittain sitä, mutta kunnioitus reittiä kohtaan tuskin katoaa koskaan.
Lauantaina meitä oli 9 immeistä, jotka lähtivät haastamaan itseään tarunhohtoiselle I-SR2014 -vaellusreitille. Lähdimme matkaan kahdessa ryhmässä. A-ryhmä lähti matkaan kello 11.47, B-ryhmä klo.16.04. Yhdeksän rohkeaa kaveria, 57km reitin kääntöä. Tausta tueksi oli lupautunut Keijo Nivala, jos jollekkin sattuu jotain tai reitin ankaruus yllättää...
KLO.11.47
A-ryhmä lähtee liikkeelle. Kuusi karpaasia: Vetäjänä: Joni Laakkonen ja hänen pelkäämättömään porukkaan kuului lisäksi Jani Jyrkkä, Jarmo Honkala, Tarmo Kukkonen, Markus Niemi-Korpi ja Joni Heiskanen.
Kuvassa vasemmalta: Joni.L, Joni.H, Jarmo.H, , Markus.N-K, , kameran takana Jani.J
Kuvassa vasemmalta: Tarmo.K, Jarmo.H, Joni.H, Markus.N-K, Joni.L, kameran takana Jani.J
KLO.12.47
B-ryhmän vetäjä herää kolmen yövuoron kuluttamana vuoteeltaan n.5h yö(aamu)unien jälkeen. Sillä välin A-ryhmä on edennyt jo ensimmäisen tunnin vaelluksen merkiksi kaffepaussille.
Kuvassa vasemmalta: Jarmo.H, Markus.N-K, Joni.H,Tarmo.K, kameran takana edelleen Jani.J
KLO.13.47
B-ryhmän vetäjä alkaa olemaan hereillä. Unentöppörössä on reppuun taikaliemet keitetty, mutta katanta hakee vielä todellisuutta?
Kuvassa epäillään olevan Onni Vähäaho?
Sillä välin A-ryhmä on jatkanut matkaansa. Soitan puhelun ensin Jyrkän Janille ("Pumppi"), mutta tämä vastaa minulle jalkojen äänillä, joten päädyn soittamaan ryhmänvetäjälle, Jonte-Kondelle. Pienen kyselykierroksen jälkeen ryhmä ilmoittaa olevansa ilmeisesti Lintulan kohdalla, matkaa takana n.7,4km.
KLO.14.47
A-ryhmä on tauolla noin kilsa ennen Lahnajärventietä n.10,5km kohdalla. Takana vaellusta 3h. B-ryhmä (Onni.V, Jussi.M ja Lasse.Y) valmistautuvat kotona ja viestittelevät watsapissa viimeisiä tuntoja ja ajatuksia. Kaikki kuulostaa olevan valmista. Päädyn katsomaan vielä netistä tv:n heitettynä luonto-ohjelma sarjaa "Villi Pohjola". Lassen on määrä hakea minut klo.15.40.
KLO.15.55
Olemme saapuneet Pyssymäelle. Lasse haki minut mennessä kyytille. Selfie otetaan muistoksi rohkeudesta ja innosta koko reittiä kohtaan.
Kuvassa vasemmalta lukien: Minä, Jussi.M ja Lasse.Y
8kg edestä on juomaa, evästä ja tarviketta. Niillä on pärjättävä seuraavat reilut 11h - on ajatukseni. Hieman olen varannut mm. suolatabletteja ja magnesiumtabletteja myös vaelluskavereita ajatellen. Koskaan ei tiedä... A-ryhmän vetäjä soittaa. Ovat Pesänevan toisella puolen, suon takana tauolla. Me olemme kävelemässä lähtöpaikalle... Lähtöpaikalla pieni episodi, kun Jussin juomapussin letkuista ei tule juomaa. No, lyttyyn menneet letkut oikeavat ja lähtö voi tapahtua...
KLO.16.04
B-ryhmä pääsee vihdoin liikkeelle. 4h16min57sek A-ryhmän perään. A-ryhmä oli tuolloin Pesänevan eteläpuolella 13,8km matkan päässä.
KLO.16.40
B-ryhmä saapuu A-ryhmän lähettämälle viestille.
Olemme siis samassa veneessä. Matkaa takana vaivaiset 35min ja 3,9km. A-ryhmä samaan aikaan taivaltanut 15,7km. Välimatkaa on siis 11,9km.
KLO.16.47
A-ryhmän mediavastaava, "Pumppi", twiittaa: "-16,3 km/5 tuntia takana. Kaikki hyvin. Rento meininki". <<- Hyvät uutiset saivat aina hymyn kasvoille. B-ryhmä tuolloin 4,9km kohdalla. Välimatka 11,4km.
KLO.17.54
B-ryhmä saapuu Lahnajärventielle. Matkaa takana 11,4km. Samaan aikaan A-ryhmä oli 19,5km kohdalla kaffitauolla. Eli ns. "Nevasen" pohjoispuolen maastossa. Välimatka oli siis huventunut 8,1km:n alun 13,8km:sta. Jo tuossa vaiheessa laskeskelin, että harmittavan aikaisin ohittaisimme A-ryhmän, ehkä Iso-Juurikassa... Meillä B-ryhmäläisillä oli alku sujunut mukavasti lämmetessä. Kaikki vaikutti hyvävoimaiselta. Tosin Lasse aina välistä jäi hiukan, mutta tuli hyvin mukana, kun vähän aina hölläsi.
KLO.18.10
Kuuluu kummallista ääntä. Hirvi? Ei, mikä tuo on? Kuuluu muutama pohdinta ennen kuin hoksaamme, että Nivalan kaupungin joulukadun-avauksen ilotulitus saavuttaa Sievin sydänmaan vaeltajat.
Olemme lähestymässä Lahnaojan ylitystä... Mielenkiintoisesti tuntuu, että kello olisi paljonkin. Reilut kaksi tuntia täysin pimeässä metsässä irrottaa vaeltajat todellisuudesta.
KLO.18.50
B-ryhmämme on kyllä pitänyt yllättävänkin ripeää tahtia, vaikka meno on tuntunut sangen keyyeltä ja helpolta. Innostumme ottamaan kuvan Pesänevantie ylitys paikassa.
Hämärät kuvat ovat mystisyydessään kiehtovia? Kun katsoin tuota kuvaa tuolloin, totesin vain, että kyllä tämä riittää, kun yksikään näkyy - Jussi oli tällä kertaa se ainoa. Matkaa siis takana 16,6km ja aikaa mennyt 2h45min. Kehoitan Lassea vetohommiin. Lasse kertoi parin kilometrin matkan aikana tekeneen hänellä vähän tiukkaa - ns.huonompi vaihe. Kaikki on kuitenkin hyvin ja se on tärkeintä. A-ryhmä on samaan aikaan 22,3km kohdalla. "Pumppi" twiittaa: -"22,3km/7h takana. Kaikki hyvin." Humoristista kyllä ja varmasti sattumaa ainakin osin, mutta tämä oli viimeinen A-ryhmän twiitti, jossa todettiin kaiken olevan hyvin. Välimatka tuossa kohtaa siis 5,7km. Tuntui kuitenkin todella hyvältä, että sitä oli vielä tuonkin verran.
KLO.20.15
Puhe kääntyy edetyn 4h10min aikana kertyneeseen sykedataan. Jussi ilmoittaa keskisykkeen olevan jossain 136(?) paikkeilla tuolloin. Itselläni se on 128 tuossa kohtaa. Kovin "uutinen" tulee kuitenkin Lasselta - keskisyke 170! Kuulema miehen maratonsykkeet. Samalla Lasse ilmoittaa jäävänäsä A-ryhmän matkaan, kun ne kiinni saadaan. Tuemme Lassen päätöstä. Olisi melkoista uhmakkuutta vetää n.11h maraton sykkeillä pimeässä vaativassa maastossa. Noin varttia myöhemmin Lassen jalat kramppailevat ja anamme hänelle lisää suola ja magnesiumtabletteja, jotka helpottavatkin Lassen jalkojen tilannetta. Klo.20.15 olemme edenneet 23,9km. Samaan aikaan A-ryhmä on edennyt tasan 26km, joten välimatka on kutistunut varsin nopeasti ainoastaan 2,1km mittaan.
A-ryhmän vetäjä, tupla-Finisher, Joni "Jonte-Konde" Laakonen kuvissa. -"Reppua alas ja leippää kätteen", oli Jonten slougani....
...Tuossa vaiheessa emme uskoneet olevamme aivan noin lähellä.
Kuvassa vasemmalta: Joni.H, Jarmo.H ja Markus.N-K.
KLO.21.05
Kulkiessamme Sikojärven rantamaastossa, tulen päivittääkseni 5h vaelluksen merkiksi tilannetta twitteriin: -"
B-ryhmä
27,9km/5h. Lasse jää A-ryhmään ku saadaan ne kiinni." Hieman ennen tuota huusin huvikseni äänekkäitä tuuletushuutoja, jos vaikka toinen ryhmä kuulisi. Ja olivathan he jo lähellä, vaivaisen 700m päässä! ..Jussi pohtii samoihin aikoihin onko kasvamassa ultrajuoksijaksi. Annan ymmärtää aineksia olevan ja par´aikaan ultraneitsyys on rikkoutumassa.
KLO.21.09
Saavutamme A-ryhmän ja otan muutaman kuvan ennen kuin jatkamme Jussin kanssa matkaa kahden, Lassen jäädessä A-ryhmän mukaan varmistamaan mahdollisen maaliin pääsyn.
Paljon puhuttelevia kuvia ryhmien kohdatessa Mäyränpesäkallioiden juurella?
KLO.21.30
Hukkaan ensimmäistä kertaa Laihajärven pohjoispuolen pienen suopläntin jälkeen oranssin merkinnän. Jussi jää seisomaan viimeisimmälle merkille ja pyörin hetken aikaa tullakseni Jussin taakse. Onneksi Jussi seisoo paikallaan ja on siten tietoinen oikeasta suunnasta. Samalla Jussi havaitseekin menolinjassa seuraavan "pilkan" ja homma jatkuu... Jussi kertoo polvien jäykistyneen, mutta hienoinen himmaaminen ei juuri vaikuta etenemistempoomme...
KLO.21.50
Ollaan Jussin kanssa kierretty koko Vähä-Juurikan ranta ja huomaamme vastarannalla upean otsalamppu joukkion liikkuvan kohti vastarantaa. Tuossa vaiheessa olimme vaeltaneet hölkäten 5h45min/31,2km. A-ryhmä oli lähes vanavedessä, ainoastaan 0,7km perässä.
KLO.22.17
Minä ja Jussi saavumme Iso-Juurikka järven penkalle! Matkaa takana 33,5km.
KLO.22.33
Koko vaelluksen surullisin kellonlyömä, sillä Joni Heiskasen jalka on mennyt niin pahaan kuntoon, ettei jatkaminen ollut millään lailla järkevää. Esitietojen perusteella erittäin viisas ratkaisu. Tuolloin 7 hengen A-ryhmä - joka siis supistui tuossa kohtaa kuudeksi henkilön kokoiseksi - oli saapunut juuri Vähä-Juurikan tielle. Matkaa he olivat tehneet 32,2km 10h45min aikana. Samaan aikaan matkasimme Jussin kanssa vielä tietämättä takaryhmän episodista 35,1km kohdalla, eli 2,9km päässä tapahtuma paikalta. Sinnikkäästi päivystänyt Keijo "Hietapuolen Bekele" oli noutanut miehen pois reitin varrelta. Kiitokset Keijolle pitkästä päivästä päivystäjänä!
KLO.23.05
7h minun ja Jussin taivalta takana ja matkaa kertyneenä 38,8km, poistuessamme Iso-Juurikan järveltä kohti Pesänevaa. Edelleen tietämättämme Keijo on saapunut noutamaan samaan aikaan Heiskasen. A-ryhmä on saapumassa Iso-Juurikan penkalle heidän mittarin ollessa 33,8km kohdalla. A-ryhmälle tuli mittariin koko matkalla muutama satametriä matkaa enemmän johtuen paikallaan vietetyistä tauoista, jolloin sateliitti paikantaessaan kerää kelloon kaiken aikaa lisämetrejä.
KLO.23.20
Jussin otsalampusta loppuu virta ja pidetään pattereiden vaihdon ajan taukoa. Olemme 39,9km kohdalla. Laskelmieni mukaan samoihin aikoihin Keijo on ajanut Heiskasen kanssa Pesänevantien ohitse meidän ollessamme n.900m päässä tiestä... Heti pattereiden vaihdon jälkeen liikkeelle lähdettyämme valkoinen riekko lähtee aivan jaloistamme... A-ryhmä on samaan aikaan kulkenut 34,9km. Eli ryhmien välinen ero nyt tasan 5km. A-ryhmä on taivaltanut tässä kohtaa jo peräti 11h32min. Melkoinen aika jo takana!?!
KLO.23.40
Oranssit merkinnät katoavat silmistäni toistamiseen. Tunnen kuitenkin reitin sen verran hyvin, että tiedän olevamme vain 50-100m päässä Pesänevan pistotien ylityksestä, joten jatkamme vain kulkusuuntaan, joka ei ole missään nimessä suositeltavaa, mutta päätän ottaa riskin. Tulemme tielle vain 20m "väärästä kohtaa", joten pääsemme jatkamaan matkaamme varsin sujuvasti. Samalla huomaan suden jälkien tulevan vastakkaiseen suuntaan vaelluspolulta. Kuvaan jäljet hieman myöhemmin... Matkaa takana nyt 41,4km. Maraton muuten täyttyi ajassa 7h44min, se täytyi muistaa mainita. Ennätysjuoksussani maraton täyttyi ajassa 6h12min... Samaan aikaa A-ryhmä on taivaltanut 36,5km, joten A-ryhmä oli ottanut tuon 20min aikana kiinni meitä sen 100m. Se johtui siitä, että he olivat tuolloin juurikan penkkatiellä ja meillä oli tuohon väliin se otsalampun pattereiden vaihto. Hauska pätkä kuitenkin tuossa mielessä.
KLO.00.05
Jani "Pumppi" Jyrkkä oli mediavastaavana twiitanut hetkeä aikaisemmin harmillisen uutisen: "Keijo kävi poimimassa pelastautumispaikka 6 väsyneen matkamiehen kotiin. 37,5km/12 tuntia." 8h kohdalla huomasinkin ensimmäistä kertaa viestivälineistä tuon harmillisen uutisen. Tulimme tuolloin Pesänevalle jälleen. Matkaa oli takana tuolloin 43,5km. Samaan aikaan jo 12h17min taivaltanut A-ryhmä oli päämäärätietoisesti taivaltamassa 37,6km kohdalla. Välimatkaa ryhmien välillä oli nyt siis 5,9km.
KLO.00.20
Suden jäljet tulevat aina vaan vastaan. Olemme kävelleen jo neljä kilsaa niitä vastaan. Susi on siis toki jo mennyt. Innostun kuvaaamaan jäljet, jotka siis suden jäljiksi tulkitsen.
Petoasiantuntija kertoi, että aina ei voi olla edes kuvasta varma vaan pitäisi päästä paikan päälle. Mitä mieltä lukijat ovat jäljistä? Tuossa vaiheessa meidän "peksit": 8h15min/44,7km. A-ryhmä oli puolestaan Iso-Juurikan laavun tienoilla, 38,5km kohdalla. Ryhmien välinen välimatka 6,2km.
KLO.00.40
Raastava 10minuutin jakso takana Lahnaojan molemmin puolin olevaa vesi/jääröykkiötä. Yksi twiitti Lahnajärventieltä kertoo myös paljon menneistä sadoista metreistä: -"
just Cosmos
muli kunnolla! Ollaan ny Lahnajärventiellä 45,7km/8h35min.". Tuolla osuudella minulla paloi hieman käämit maaston kanssa. Jussi puolestaan oli tyyni kaiken aikaa - loppuun saakka. Erittäin vahva suoritus kokonaisuudessaan Jussilta! Samaan aikaan A-ryhmä oli Taka-Pöykiön kohdilla 39,9km:ssa. Ero siis hupeni taas 5,8km:n. Maastollakin on väliä... Hieman myöhemmin "Pumppi" twiittaa: "
41km/13h
takana. Porukka jatkaa eteenpäin kohti Pyssymäkeä." Tärkeintä tuossa on vankka usko eteenpäin menemiseen. Vahvoja luonteita tuossakin ryhmässä.
KLO.1.59
Ollaan Jussin kanssa taputeltu itsemme Rimpinevalle ja 5km päähän maalista! Jussi näyttää vain piristyvän. Joudun itsekin vähän ryhdistäytymään ja kaivamaan omankin kuokan esille, jotta pysyn Jussin matkassa! 52,1km/9h54min. Samaan aikaan A-ryhmä saapuu myös suolle! Nimittäin Pesänevan eteläreunaan 44km ja 14h11min taivaltaneena. Välimatkaa ryhmien välillä 8,1km.
KLO.2.47
Pumppi twiitaa: -"45,7km/15h", eli A-ryhmä on juuri tetsannut Lahnaojan viereisen vesi/jäärykelmä-osuuden. Edessä "enää" 12,2km matkaa maaliin. Samalla meillä on TASAN 1km maaliin!
KLO.2.55
Saavumme Jussin kanssa maalipulpetille! Aika 10h50min2sek. Jussi Mökkösestä tuli I-SR2014 vaellusreitin historian kuudes Finisher, eli koko reitin yhtä soittoa vaeltanut ihminen. Oli upeaa todistaa aitoa onnea.
KLO.3.20
Janne "JayLeno" Kukkola on tullut avustamaan meille nuotion pystyyn ja nautimme nuotiolla mukavan hetken mm. juuri päättynyttä vaellusta makustellen.
Kuvassa ylhäällä Janne, sitten Jussi ja alhaalla A-ryhmälle ladattu nuotio...
Nuotiolla luemme A-ryhmän olevan 48,3km kohdalla, eli heillä on 9,6km matkaa maaliin, eli n.3h. Meillä on makkarat jo syöty, joten ei ole realistista jäädä odottamaan useaksi tunniksi toista ryhmää, joka syvällä sisällä harmittaa vietävästi. Olisi ollut niin mukava...
KLO.4.50
Olen tehnyt kaikki huoltohommat ja painan silmät kiinni - on unen aika.
KLO.6.29
A-ryhmä saapuu maaliin ajassa 18h42min!!! He eivät käy nuotiolle, mutta kaikki selviytyy kotiin!!!
Kiitoksia kaikille mukaan tulleille ja onnittelut kaikille Finishereille!!! Nyt meitä on sitten yhteensä jo 11kpl. Upeaa! Tällä kertaa Finishereitä tuli 8kpl
Jussi Mökkönen, Sievi 10:50:02
Onni Vähäaho, Nivala 10:50:02
Lasse Ylimäki, Nivala 14:25:30
Joni Laakkonen 18:42:27
Jani
Jyrkkä 18:42:27
Jarmo
Honkala 18:42:27
Tarmo
Kukkonen 18:42:27
Markus Niemi-Korpi 18:42:27
Lisäksi Joni Heiskanen vaelsi perin sinnikkäästi 32km.
Tähän loppuun voisi avata vielä hieman tuota lähes 19h vaeltaneiden suoritusta. Pojat veti siinä kolminkertaisen määrän kilometrejä normaalina pidettävää päivävaellus mittaan verraten. Reppujen painot olivat olleet 10-13kg kutakuinkin, joten työstähän tuo on käynyt, kun maastossa kävellään. 19h on puolikas työviikko. Melkoinen ponnistus! Siinä on perna pullistellut.
Pyysin kohteliaimmin mukana olleiden kirjoituksia ja ilokseni sainkin niitä. Tässä muiden mukana olleiden kokemaa....
TARMO KUKKONEN (I-SR2014 -kokoreitin historian 10:s FINISHER)
Jotain ajatuksia reissusta.
Lähdin Jonin houkuttelemana reissuun.seikkailu mielellä elämän pisimmälle yhtä jaksoiselle vaellukselle.
Lähdöstä asti oli pieni pelko et hiertyykö jalat rakoille ja miten nopeaa ne on lopussa,ilman kestävyys harjoittelua.
Kiitin
kävelysauvoja heti matkan alussa ja toivoin että ne ei rikkoudu,koska
ilman niiden apua tuskin olisin taipaleesta selvinnyt.
Takareidet koetti aika ajoin mennä
Tramppiin.ruususuola,msm ja intiaanisokeri vesi sekoitusta sekä magnesium ja monivitamiini tapleteista koitin apua saada.
Luulen että sain.
Reppuun tuli turhia vaihto/lisä vaatteita ja aattelin lahnajärventiellä et kätkenkö vaattet tienpenkkaan.
Kävely oli puolimatkan jälkeen aika tuskaa,pohkeet lopussa ja jalkateriä särki.
Ajatuksissa
matka koko ajan eteni puolta nopeampaa joka toikin jatkuvia pettymyksiä
maalin hitaasta lähestymisestä tilanne tietoja kuullessa.
Mukava reissu. hyvät ja sisukkaat kaverit oli remmissä.
Hienoa että seudulla on näin huikea veturi(Onni)joka innostaa porukkaa liikkumaan!
Kiitos!
Terveisin
Tarmo Kukkonen
JONI HEISKANEN
Moro en tiedä koskiko viesti minua kun jouduin keskeyttämään? Mutta sen
verran kerron mitä koin. porukan henki oli loistava huumori miehii mikä
on vaelluksella tärkeää piristys ruiske vastoin käymisiin(: ja toisen
ihmisen huomioiminen. Olen omista vaivoista huolimatta tyytyväinen et
sain tulla mukaan. Minne asti pääsin reitti oli hyvä ja suht vaativa.
Kesällä käyn kiertään jos saan jonkun mukaan ja vointi hyvä. En ole
varma vastasiko kysymykseen
Terveisin, Joni Heiskanen
MARKUS NIEMI-KORPI (I-SR2014 -kokoreitin historian 11:s FINISHER)
Onkohan sitä pikkuhiljaa saavuttamassa keski-iän, kun tulee sellaisia
ajatuksia että jos elämässä meinaa vielä tehdä jotain sellaista minkä
muistaa elävästi vielä vanhana, kun kiikkustuolissa kertoo
lastenlapsille hurjasta nuoruudesta, niin tarttis pikkuhiljaa rueta
ainkin suunnitteleen :) pariviikkoa sitten selailin netistä lähellä
olevia vaellusreittejä suunnitelmissa jonkinlainen voimienkoetus.
sattumalta huomasin ilmoituksen iso-sydänmaan vaelluksesta. pari päivää
tuumailin, soitin onnille ja ilmottauduin mukaan. en ole mikään
urheilija, mutta fyysisen työn ansiosta jonkinlainen peruskunto löytyy.
kokemusta ei noin pitkistä päivävaelluksista ole, joten laskin netistä
löytyneellä kalorilaskurilla paljonko 16 tunnin vaelluksella kuluu
kaloreita. laskurin mukaan 6600, mukaan otin 9500 joista käytin noin
5500 kaloria. mukana juomista oli 4,5 litraa jota jäi noin 0,5litraa.
pyssyhovin parkkipaikalla olin 11.30 ja vähän ennen kahtatoista
lähdettiin liikkeelle. meno oli rauhallista ja alkumatkasta juttua ja
huumoria riitti. keli oli hyvä, vaatetta oli aika sopivasti. reilu 40
kilometriä meni ihan mukavasti, mutta sitten alkoi nilkkoja särkeä, en
tiedä oliko osasyynä märät jalat (vaelluskengät jalassa) nilkat saattoi
saada kylmää kun reitti oli ajoittain "hiukan" kosteaa :). matka jatkui
ja huumoria riitti maaliin asti (..jutut loppui noin 10 kilsaa ennen
maalia). maalissa olo oli märkä ja väsynyt mutta onnellinen. muistan
reissun lopunikäni elävästi. kiitos mukavalle porukalle ja kaikille
kannustajille.
terveisin Markus Niemi-Korpi
JONI LAAKKONEN (I-SR2014 -kokoreitin TUPLA FINISHER)
Vuodentakaisen Isr-pioneeri vaelluksen muistot oli jo kermottunut
mielessäni kultareunuksin ja päätin jälleen antautua seikkailun
vietäväksi.
Vaimonikin kysyi onko se sama kuin synnytys kipujen unohtaminen. Vain
kauniit muistot jää? Myöntelin että niinhän se taitaa olla.
Olin lupautunut vetäjäksi kävelyporukkaan lenon polven sanottua ei!
Ilmakin oli varsin suotuisa vuodentakaiseen verrattuna joten reppu täyteen, muckbootit jalkaan ja pumpin kyydillä pyssymäelle.
Siellä meitä odotti reippaannäköinen nelikko ja kuusi miestä lähti matkaan.
Hieman katselin toholammin Jonin varustusta ja repun kokoa, että näinköhän kaveri selvinnee maaliin saakka.
Nahkasaappaat imaisivatkin vedet heti sisäänsä, mutta ei aikaakaan kun
tauolla kätevät taistelutowerit tekivät kuivista sukista ja
muovipusseista mannesaappaista gore-Tex mallit.
Ja niin retki jatkui.
Kaverilla kumminkin jalat loppui juurikan kanervikkoon ja Keijo poimi taistelijan raatobussiin.
Kaikki kunnia toholammin jonille. Kova suoritus ja hattua päästä!
Saimme onneksi juoksuporukasta lassen porukkaamme joten miestappioita emme kärsineet.
Itsellä alkoi sukka/kenkävalinnasta johtuen reissu vaihtumaan raaston puolelle.
Kummatkin kantapäät olivat hinkautuneet puhki ja lopputaivallus oli tuskien sävyttämä.
Vuodentakaiset muistot hiipivät mieleeni. Tätähän tämä olikin. Eloonjäämiskamppailua!
Toki vaellustoveritkin alkoi olla jo aika hiljaisia ja jokainen keskitty vain etenemiseen.
Tuskin kenelläkään reissu tuli helposti?
Mutta näin parinpäivän palautumisen jälkeen voi todeta että ihmisen on
hyvä käydä välillä epämukavuusalueella, niin arki tuntuu taas juhlalta!
Ehkä vielä joskus palaan, mutta se päivä ei oo tänään!
-jonte
LASSE YLIMÄKI (I-SR2014 -kokoreitin historian 7:s FINISHER)
Vaellusajatuksia. Yövuoroviikko. Pe-La yö nukkumista noin 2-11. Eli
hyvin nukkumista takana ja roppakin sopivasti yövuoro rytmissä. Evääksi
suolapähkinöitä 250g,tuc suolakeksejä 1pkt,ruisleipiä 4kpl voi juusto
kinkku kananmuna suolakurkkutäytteillä,
erilaisia suklaapatukoita
250g,energia geelejä 3kpl,nakkeja 8kpl,mehua 5l. Muuta repuntäytettä
villasukat joitten sisällä puhelin ja varavirtalähde,ohtalamppu
akkuineen,wc-paperia.
Hyvä tuntuma oli kun päästiin pyssymäelle. Toki
mietitytti miten jaksan kahen kovakuntoisen seurassa. Kello 16
lähdettiin juoksemaan. Alku meni ihan hyvin vaikkakin tuntu että
kävelyjaksoja ei ollut kovin paljon. Nestettä sain otettua heti alusta
alkaen tasaisesti. Muuten syöminen jäi vähiin kun ei maistunut. Sykettä
en nähnyt koska mittari oli puhelimessa ja puhelin repussa mutta
tuntemukset oli että korkeilla sykkeillä mennään. Saavutettiin a-ryhmää
nopeesti. Jos siihen asti jaksan niin jään kävely ryhmään.Pesänevantien
ylityksen jälkeen alko tuntumaan että ei jaksa enää juosta. Reipasta
kävelyä pysty hyvin. Oja ylityksissä ennen syyryä tuntu jaloissa
ensimmäiset rampit. Sen jälkeen Jussi ja Onni tarjos suolaa ja
magneesiumia.
Reitillä pysymiseen toi paljon helpotusta edellisen ryhmän
jäljet hennossa lumessa. Syyryn nousujen jälkeen ruettiin miettiin että
jokohan kohta poikien ohtalamput rupeaa vilkkumaan. 28km kohdalla
ryhmä-a oli tauolla sikojärvenrannassa. Eli puoliväli juostu Jussin ja
Onnin seurassa. Liikkeelle lähdettiin a-ryhmän mukana jossa vetäjänä
JoniL ja Jani sekä muut peruskoulun ajalta luokkakaveri Jarmo ja mulle
tuntemattomat JoniH,Markus ja Tarmo. Eväskin alko maistuun liekö
johtunut maltillisesta kävely vauhdista. Enää ei itellä ollu mitään
pahoja tuntemuksia. Heti ryhmän lähdettyä liikkeelle rupes JoniH:lla
oleen jalan kans ongelmia joita oli ollu jo alku matkasta. Vähä-juurikan
rannassa JoniH päätti että nyt ei enää pysty jatkaan. Tasan kello
kymmenen soitettiin kotona päivystävälle Keijolle että tulla hakeen
JoniH pois. Sovittiin että Keijo ottaa Jonin kyytiin vähä-juurikan
tieltä. Kova suoritus Jonilta.
Kotia otin yhteyttä vähä-juurikan
rannasta. Tietoa sinnekki päin että ei mitään hätää. Kylmyys haittasi
aluksi koska en ollut varautunut kävelyyn. Varsinkin taukojen jälkeen
kesti pitkään ennen kun lämpeni. Lämpö kuitenki riitti eikä tarvinnu
miettiä esim että oisin mennyt yksinään kovempaa. Onneksi niin koska
lampustaki loppui virta pesänevanpenkkatien ylityksessä. Lamppu kesti
9h. Onneksi muut oli varautunut mua paremmin ja Jarmolta löyty vara
lamppu. Kiitos siitä. Onni soitteli jossain juurikan ja
pesänevanvälimaastossa ja ilmotti että meno reitillä lahnajärven
kohdilla vesi korkealla. Ja niinhän se oli märkää ja heikkoa jäätä.
Loppumatka olikin sitten hidasta taistelua. Vinnurvajärvenpää meni ohi
täysin joko olin niin sekasin tai johtu vasta tehdystä
reittimuutoksesta. Kylmyys hitaus ja jalkojen kankeus tulee vinnurvan
jälkeen mieleen. Ja viimein pyssymäen pulpetilla sunnuntaina kello 6.25.
Me tehtiin se. Aika 14.25.30. Juomaa meni 4,6L. Nakkeja 6kpl. Leipiä
2kpl. Suklaata 150g. Suolapähkinöitä 75g. Tuc keksejä puoli pakettia.
Geelejä 2kpl. Omasta mielestä liian vähän kulu evästä. Sunnuntaina
päivällä herättyä oli reidet ja pohkeet täysin jumissa. Päivää kohden ne
vetristy. Maanantaina vasen jalkapöytä ärty iltaakohden niin kipeäksi
että ei pystynyt käveleen. Tiistaiaamuna kipu kadonnut jo melkein
kokonaan. Mut se on kuitenki mielessä että jossain vaiheessa taas
uudestaan ja uudestaan. Jotain sellasta siitä sai. Ei jääny huono maku.
-Lasse.Y
JUSSI MÖKKÖNEN (I-SR2014 -kokoreitin historian 6:s FINISHER)
Morjens,
Lenkistä toipuminen on menossa hyvää rataa ja eilinen kahvakuula avasi
hieman paikkoja. Akillesjänteet ovat olleet oikeastaan ainoat paikat
mistä huomaa, että tuli käytyä "hieman" pidemmällä lenkillä. Sunnuntai
ja maanantai aamuna ei kävely oikein meinannut onnistua, mutta kyllä ne
jalat pikku hiljaa alkoivat taipumaan...
Mitäs ajattelin juoksusta? Niin kuin aikaisemmin totesin, että ei ole
mitään järkeä juosta tuollaista lenkkiä ja vielä pimeässä. Olen asiasta
edelleen samaa mieltä ja niin ovat olleet monet kaveritkin.
Koskisen
Pasia tv haastattelusta vapaasti lainaten: Mitä järkeä tässä elämässä on
muutenkaan? Jotenkin tuon ajatuksen kanssa on helppo olla samaa mieltä.
Miksi kaikessa tekemisessä pitäisikään olla järkeä? Pääasia toki on,
että ei rikota lakia eikä toimita muutenkaan moraalittomasti. Ainakin
allekirjoittaneelle tuo lenkki oli enemmän itsensä voittamista ja
kokeilu miltä tuntuu kun roppaa rääkätään kauan.
Kokemus oli kaikkinensa
erittäin mieluinen ja juoksun loputtua tuli tunne, että tässäkö se oli.
Ois sitä kai jaksanut hieman pidempäänkin. Pitkän suorituksen aikana ei
missään vaiheessa tuntunut liian pahalle ja kannustuksesi ansiosta
pienet jalkojen jäykkyydet ja nilkan särky unohtuivat helposti. Vielä
kerran ISO kiitos tästä!
t. Jussi
JARMO HONKALA (I-SR2014 -kokoreitin historian 9:s FINISHER)
Hei!
Romaania en saa viiime reissusta kirjotettua,mutta muutamia ajatuksia...pitkään oli mielessä että pitäisi päästä kiertämään i-sr reitti.ja niinpä tuli mahdollisuus lähteä "ohjatulle" kierrokselle.la aamuna kiireellä kamppeet reppuun ja kohti p mäkeä.pyssymäelle saapuessa muistan unohtaneeni osan eväistä kotiin:( mutta niinpä vaan lähdettiin taivaltamaan leppoista vauhtia.pikku tauot pidettiin sopivasti tunnin välein ja eväitä joutui vähän säästellen syömään.matka jatkui kuitenkin omalta osalta mukavasti.
Joni H:lla oli kuitenkin epäonnea heti alku matkasta, kun jalat vähän kastui ja myöhemmin jalka rupesi vaivaamaan niin et joutui keskeyttämään.Jonin pois jäännin jälkeen matka jatkui ripeämpää vauhtia ja kun oltiin jo yli puolen välin uskoin jo jaksavani itse hyvin loppuun, kun evästäkin oli vielä vähän jäljellä.juoksu kolmikko tavoitti meidät jossain puolen välin kieppeillä, josta Lasse (vanha koulukaverini) jäi kävelemään meidän mukaan. Aika hassua että vanhan tuttavan tapaa vuosien jälkeen pimmeellä metässä:) pientä huolta mulle aiheutti kun Onni soitti Jonille, että märkiä paikkoja on tulossa lahnajärven laidalla (muistaakseni se paikka) kastuminen oli pahin pelkoni tällä reissulla.tästäkin paikasta kuiteskin kaikki selvisi meidän porukasta kuivana ja silloin mulla rupes oleen jo "finisher" tunnelmat.
Loppu tuntui kuitenkin yllättävän pitkältä ja ajattelin ensi vuodelle tulevaa pep kisaa etten varmasti täydelle kierrokselle lähde.kuitenkin maaliin päästiin ja näläkähän se oli ollut jo kauan, , mutta harmikseni muut eivät olleet innokkaita jäämään makkaran paistoon. Niinpä kotia nukkumaan ja näin unta vaelluksesta ettei meinattu päästä perille millään:) su iltana löysin jo itseni juoksulenkiltä ja aattelin että eihän tuo paha ois koko kierros pep kisassa, aika näyttää...kuiteski mahtava reissu ja kivaa oli ja onpahan pohoja aika mitä lähtee parantamaan:)
-Jarmo.H
JANI JYRKKÄ (I-SR2014 -kokoreitin historian 8:s FINISHER)
A-ryhmä eli kävelyryhmä lähti matkaan, kun kaikki ilmoittautuneet olivat paikalla eli n.kello 12.
Ryhmäämme kuului Joni L, Jarmo H, Markus N-K, Joni H, Tarmo K ja Jani J. Kävelimme noin tunnin pätkiä ja pidimme tauon n.10 min ja otimme reput selästä evästimme. Samalla twiittasin kuljetun matkan ja ajan, kotiväelle ja muille tilannetta seuraaville.
Pyrimme pitämään energiatasapainon kohdillaan koko ajan, kun aiemmilta pitkiltä reissuilta ainakin itse olin oppinut, että jossain vaiheessa matkaa ei eväs enää maistukkaan. Silloin on tärkeää, että on energiaa varastossa ainakin hiukan, ettei meno tyystin tyssää.
Alustavan aikataulu suunnitelman huomasimme liian kovaksi. Se olisi vaatinut vähintään kävelijäkonkari-ultraajan Janne K:n vauhdinpitäjäksi, joten menimme ryhmän oman vauhdin mukaan. Tällä ajatuksella oli tarkoitus, että mahdollisimman moni ryhmästämme saavuttaisi tavoitteen eli vaelluksen läpi pääsyn. Käytettävällä ajalla ei ollut niinkään merkitystä.
Meno oli leppoista ja porukka kerkesi tutustumaan toisiinsa kävelyn lomassa.
Maalatut merkkipuut ja hakkuupaikkojen maalikepit pitivät porukan hyvin reitillä, paria hasardi ohikävelyä lukuunottamatta. Vaikkei kenelläkään aiempaa kokemusta merkitystä reitistä ollutkaan.
Alkupuolella ei oikein märkiä paikkoja ollutkaan, isoimmissa ojissa kun oli tukevia siltoja. Monessa paikkaa pitkin matkaa oli Keijo, Päivi ja Leo tehneet komeita siltoja, joista oli väsyneenä nautinnollista ylittää märkiä ojia.
Klo 16 tauolla oli sytytettävä otsavalot, kun pimeys alkoi haitata kulkemista.
Hiukan myöhemmin alkoi Joni H:lla olla silmin havaittavia ongelmia polven ja lonkan kanssa.
Pelastuspiste 5:n kohdilla kyselin pojilta, ettei olis ku joku viis kilometriä sivistykseen, Maasydänjärven notkuviin ruokapöytiin ja humppatansseihin. Aikataulullisestikkin olisitte tanssien jälkeen takaisin Pyssymäellä suurinpiirtein samaan aikaan aamuyöstä kuin tältä retkeltä. Yhtä jääräpäistä porukkaa koko sakki, tarjous ei kelvannut. Kukaan ei halunnut lähteä käveleen erisuuntaan tietä pitkin, vaan metsän kutsu vei voiton.
Hiukan myöhemmin tauolla huomasimme B-ryhmän poikien tulevan metsän siimeksestä hurjaa vauhtia. Päätimme pimentää otsalamput ja katsoa huomaavatko ohi juostessaan n.5 metrin päästä meistä. Kyllä huomasivat, Lasse heti ensimmäisenä hoksasi meidät. Sytytimme valot ja pojat hengähtivät ja porisivat jonkun aikaa kanssamme. Lasse Y totesi A-ryhmän vauhdin hänelle liian kovaksi ja hän jäi meidän ryhmää vahvistamaan.
32 kilometrin kieppeillä pelaustautumispiste 6 tuntumassa Joni H joutui jättämään reissun kesken. Soitimme Keijolle N:lle ja hän huolehti ystävällisesti väsyneen matkamiehen takaisin kotiin. Suur kiitokset Keijolle siitä.
Paluu puolella Pesänevan kohdilla oli vesi laskenut paljon kolmen viikon takaisesta Jannen ja Onnin kierroksesta, kun riitejäät oli vielä ehyenä ja joka askel meni jäästä läpi. Vettä oli enää vajaa kymmenen senttiä jään alla ja askeltaminen oli tosi raskasta ja hidasta.
Reitin märin kohta oli paluupuolen Lahnajärven kohdalla. Siinä vaiheessa ei enää askel ollut häävin pitkä, mutta sieltäkin selvisin kuivin jaloin.
Loppumatka olikin tosi väsynyttä ja tahdon voimalla loppuun kulkemista. Vinnurvan kohdaltakin meni toista tuntia, ennenkuin Pyssymäen loppusuora ja pulpetti saavutettiin.
Lopussa porukka oli niin väsynyttä, ettei loppumakkaroita jääty paistamaan, vaan kaikki suuntasivat tahoilleen lepäämään.
Itse onnistuin tavoitteessani täydellisesti.
Päätähtäin oli vaelluksen läpi pääsy. Kun tulin kotiin vielä täysin kuivin jaloin ja ilman rakkoja ja isompia hiertymiä, niin reissu oli onnistunut.
Lähtiessä reppu painoi 13kg, kotiin tullessa 6kg.
Energiasisältöni oli kaakaota 1,5litraa, kahvia 1litra, mehua 1,5litraa ja maitoa 1litra. 3 ruis-ja 2 vaaleaa leipää. Konvehteja 150g. Sipsejä 100g. Mehu loppu vähä kesken ja kaakaota jäi yli.
Vaatetus hiihtoasu ja alusasu, maastokengät ja kävelysauvat.
Kiitokset Onnille matkanjärjestämisestä ja kanssa retkeilijöille ikimuistoisesta vaellusretkestä.
t. Jani J
Onni Vähäaho, Nivalassa 26.11.2014
reitiltä
ja muutamasta tuli sopivasti väsyneelle matkamiehelle hetken helpottava
taukoistuin. Voi siinä istahtaa tauolle ja vaikka vääntää sukkia
kuivemmaksi.
