ISO-SYDÄNMAANREITIN VOIMA

          38 kerta. Nöyrästi heitän reilun viiden kilon apinan selkääni. Olkoonkin, että osa siitä on etupuolella. Kaksi lötköpulloa rinnankorkeudella on kuin apinan kädet ja puolen kilon häntä kädessäni. Kolmas lötkö. Yksi on vielä selän kengurupussissa. Itse repun juomasäiliö on täysi. Tämä kaikki virtaa suustani alas. Liki 100% tuoremehua tällä kertaa. Lähes jokaisessa taskussa on jotakin. Seison tyhjällä Pyssymäen stadionilla. Ajan henkeä kuvaavasti. Nyt ei ole, eikä saa olla tungosta.

          Käynnistän kellon. Apina istuu hyvin vartaloni ympärille ja saan pian juonesta kiinni. Vasen ja oikea. Tätä toistetaan. Tänään todella kevyesti. Juostaan sitten joskus. Nyt retkeillään, hölkätään ja kävellään. Otetaan kuvia ja videoita, josta kooste tekstin lopussa.

          Pari kilsaa mennyt. Tuntuu, että jalat liikkuu betoniporsaan alla. Olo on lievästi sanottuna robottimainen. Askel on matala. Täytyy keskittyä ettei kompastu. Reitillä on paljon kiviä ja juuria - ja muutakin. Mitä, se selvinnee myöhemmin. Eka kävelypätkä. Kuudentoista minuutin välein on kello piippaamassa. Oikean jalan takareittä on kiristänyt jo pari-kolme viikkoa. Se pitää askeleen suppeana. No jospa se menee.

          Pian Lintulassa ja kaukana sivilisaatiosta. Jos minulla ei ollut tänne tullessa koronaa, ei sitä varmasti tule seuraavan seitsemän tunnin aikanakaan. Täällä olen turvassa. Näin haluan uskoa. Vaihtelevaa on reitti. Välillä on lunta paljonkin, välillä ei ole ollenkaan. Vielä polku kuitenkin kantaa, sillä 36km edestä reittiä on kuljettu viime päivinä myös läskipyörillä. Nyt alkaa olemaan viimeiset päivät sille. Vieläkö joku ehtii?

          Kiersin kolme päivää aiemmin 36km reitin. Kävin siis Pesänevantiellä ja sieltä sitten takas päin. Nyt koko setti, mutta vain kerran. 57km työn alla. Riekko parvi lehahtaa lentoon. Komean valkoisia, hieman ruskeita pisteitä. Vai ovatko mustia? En tiedä. Täytyy googlettaa. Tai sitten vain unohtaa. Äkkiä jalka takertuu ohuelta näyttävään pajuun. Pakkanen on puristanut pajun molemmat päät tiukasti hankeen kiinni. Täällä on luonnon omia ansoja. Luontokin osaa pyydystää, mutta en antaudu saaliiksi. Tämä ansaan tarttuminen toistuu muutamia kertoja myöhemminkin tällä retkellä.

          Raskasta ja hidasta, vaikka toki vain tyhjäkäynnillä menenkin. Onko tämä kaikki repun painon tekemää? Pari tuntia on mennyt. Takaosassa alkaa koskematon osuus. Arvaamatonta. Välillä on kantohanki ja millä tahansa askeleella uppoaa puoleen sääreen. Hankala, kun ei tiedä seuraava askelta, on vain otettava se vastaan. Kuluttaa. Keskisyke silti edelleen 121.

        Varjolankankaan seutu ottaa aikansa ennen kuin siitä pääsee ohi. Sieltä löyty munahankikin. Edelleen kiristää sieltä oikealta takaa. Saan kiskottua itseni hangen pinnalle. Puistelen hieman vaatteita enimmistä lumista ja niistän. Jatkan matkaa. Syyryssä ystäväni Keijo on piirtänyt piristyksekseni iloisen hymyn kuvan. Kiitos. Piristi. Hymyssä suin jatkoin kohti Syyryn kämpän ohitusta, jossa olikin paljon populaa pihalla. Huikkasin tervehdyksen ja vedin vähän vetävämmällä askeleella ohi - ihan piruuttani. Heti mutkan takana tietysti kävelin, söin ja join.

        Puolivälissä. 3h46min. Raskasta pätkää. Enempi upottavia paikkoja. Kohta helpottaa, uskon. Ja niin helpotti, kun pääsi Iso-Juurikan penkalle. Siellä oli oikeastaan koko kuuden kilometrin Juurikan ohitus aika hyvää polkua - paitsi yksi munahankikohta ja yksi pummi, kun lähdin paasinlinjalla hetken juokseen vahingossa kelkkareittiä. No ehkä 100 metriä extraa tuli siinä.

        Paluupuolella Pesänevan molemmin puolin on uuttaa hakkuu-aluetta, mutta suon yli oli hyvä juosta. Parempi kuin kesällä, sillä nyt se on jäässä. Vajaa kuusi tuntia retkihölkkää takana. Vielä pitää kotva jaksaa. Jännästi takareisi on jossain kohtaa antautunut tai sitten turtunut. Se helpotti askelta. Siitä iloisena hyppäsin Ellulan kohdallakin ison kiven ottaen vastaan pelkästään oikealla jalalla. Eikä sattunut. Jee!

        Munalankaaren laavulla on porukkaa paljon. Näytti olevan yksi perhe, joten hyväksytään turvavälin puuttuminen. Nyt on kova pitää se kaksi metriä, mutta se kannattaa. Nyt kannattaa yrittää tosissaan välttää ihmiskontakteja. Harkitkaa liikkeitä ja kyläilyjä esimerkiksi. Kyllä sitä sitten syksyllä ehtii. Tästä kirjoitinkin sunnuntai-aamuna omaan blogiini jotain.

         Reilu kilsa perille. Tuomo yllättää ottamalla minut vastaan tervehtimällä ja kuvaten. Vähintään metrin turvaväli toteutuu. Lopulta perillä. 7h 31min. Eli toinen puolisko meni jopa minuutin nopeammin. Harvinainen negatiivinen splitti siis.

         Lopuksi kuvia reitiltä ja video.

                         Syyryn seinänousu (Onni Vähäaho)

                       Holkkinevan eteläpuolelta (Onni Vähäaho)

                      Pesänevan ylitys paluupuolella (Onni Vähäaho)

                         Teljolampi (Onni Vähäaho)

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.3.2020

SYDÄNMAA LUO HISTORIAA

             Oksien katveesta putkahtaa hahmo ojan pengereelle. Kuusen pitkät harsottuneet oksat ja kulkijan itsensä taakse jättämä kankaan nokka jättävät hieman arvoitukseksi kuka takaa on tulossa. Yleensä vähän sydänmaalla kulkeneet puhua puluputtavat alati ja enemmän kulkeneet keskittyvät enempi aistimaan. Vesi solisee, puut narisevat ja lehtien alta voi kuulua kahinaa - sydänmaa elää, ja sen voi kuulla.

              Pimeällä voi joskus tuntea hennon tuuppaisun. Menneet veljet voivat joskus auttaa. Sydänmaalla ei ole pahuutta vaan auttavaa hyvyyttä. Mikään ei ole ikuista ja sydänmaa on jättänyt taakseen paljon legendaarisia kulkijoita, sekä heidän mukana valtaisan määrän tarinoita. Sydänmaa on ikään kuin saanut luonteensa edesmenneistä kulkijoista.

               Muistoissa alkukesän vehreys ja kaino yskäisy, jota seuraa kokenut, hyväntahtoinen ja keskittynyt irvistys rykäisyn kera. Muutama ystävällinen, mutta painokas sana ja kumisaappaisiin sonnustautunut mestari katoaa hakkuualueen laidan oksien katveeseen kuin kauris konsanaan huomaamatta. Yksin. Hiljaa. Ja nyt jo lopullisesti. Sydänmaassa on hienoa taikaa, historiaa.

                Jos katsot tai olet katsonut sydänmaan mestareiden kasvoja, paistaa heistä kaikista sama ilo ja elämän arvostus. Sympaattisia ja vakaita henkilöitä. Olen kuullut 70-luvun mestarisuunnistajan juosseen Kokkola-Kajaanitien kupeesta läpi soiden ja kankaiden Syyryyn ja takaisin viiteen tuntiin. Maailmanmestariakin Jukolan viestissä ahdistellut paikallinen kuntohirmu on tehnyt mittaamattoman ennätyksen aikanaan. Minuutteja ja sekuntteja ei tuolloin ole välttämättä laskettu, mutta viiteen tuntiin. Jaakko Eskelisen Pyssymäen 57km polkujuoksuennätys (kutakuinkin sama matka) on 5h 16min. Mestari ja mestari. Linjassa on.

                Jos tunnette historiaa niin miettikää heidän (*=jo poissa) kasvojen perusolemuksen yhtäläisyyttä: *Vähäsöyringin Ellu, *Hosionahon Eino, *Hautamäen Topi, Koutosen Pentti tai Haikaran Matti. Nauravat, hyväntahtoiset kasvot, jotka ovat kulkeneet enemmän sydänmailla kuin kukaan osaa arvata. Noiden mestareiden jäljillä nyt olemme olleet ja sitä tietä jatkamme. Iloista vaellus kevättä kaikille!

Kuva: Mervi Vähäkangas  6.4.2019, Iso-Sydänmaan reitti



Onni Vähäaho, Nivalassa 7.4.2019                

YHDEKSÄN VAELSI KOKO REITIN!

                 13 lokakuuta lauantaina oli kaikki tähtimerkit kohdillaan, sillä peräti yhdeksän kahdestatoista vaeltajasta onnistui vaeltamaan koko Iso-Sydänmaan vaellusreitin. Se on upea ja ennätyksellinen määrä samalle päivälle. Alla video, joka kertoo 15 tunnin ryhmän seikkailusta vaihtelevalla ja haastavalla reitillä.

                 Samalla siivosin polut roskista ja ylimääräiset nauhat tuli kerättyä. Pesänevan ylityksissä jätin valtion maille keltaiset ohjaus "suikut", sillä Pesänevan suon ylityksissä ne auttavat vaeltajia osaamaan kostean suon yli, jossa polku ei pääse etenkään paluupuolella muodostumaan, joten reitillä pysyminen on haastavaa. Roskia oli polulla tosi vähän.

                Nyt Iso-Sydänmaan koko vaellusreitin on kiertänyt 76 henkilöä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 14.10.2018

REITIN KUNTO TIEDOTE

                     Iso-Sydänmaanreitille tyypillistä on toki, että reitin kunto vaihtelee päivittäin, mutta koitan tähän nyt selventää mikä reitin tilanne on kokonaisuudessaan.

                     Ensinnäkin. Näin keväällä napakin polunpohja on pakkasöiden jälkeen varhain aamulla. Keväinen auringonpaiste sulattaa maata pinnalta. Kenties ensiviikolla tulevat sateet ja hieman lämpimämmät kelit alkavat nujertaa jo hieman routakerrosta. Roudan vuoksi reitillä onkin nyt varsin vaihtelevat polut.

                      Perhereitin kunto vastaa aika lailla tyypillistä kesäkeliä. Eli siellä missä on kesällä märkää, on nytkin. Soilla ja suoperäisillä polunkohdilla routa ei ole päästänyt vettä imeytymään ja vedet kelluvat sitten kulkijan haasteena poluilla. Kokonaisuudessaan kuitenkin perhereitti on hyvin kierrettävässä kunnossa. Varsinkin saappailla ulkoilusta saa sangen nautittavan.

                      Etulenkki, eli pep 26km, eli se reitinosa, joka käy Pyssymäeltä Lahnajärventien korkeudella saakka. Se on pääasiassa hyvin samanveikkasessa kunnossa kuin perhereittikin, kunhan muistaa, että etulenkin kesäiset märät kohdat ovat nyt hyvin märkiä. Märät kohdat ovat kuitenkin kohtuu lyhkäsiä. Polku etulenkillä, perhereitin ulkopuolella on tietysti jo hieman vaativampaa teknisyydeltään, mutta kuljettavuudeltaan sangen hyvää saapasretkeilyyn. Kuntojuoksijoille myös pitkäksi lenkiksi.

                      Reitin takaosa. Siellä on paljon soita ja soiden läheisyyden erittäin märkiä kohtia. Myös muutama tulvakohta on. Eritoten Lahnaojan ylitykset. Perinteisesti varsinkin paluupuolella. Vastapainoksi löytyy myös hyviä pätkiä kuivaa kangaspolkua, joten mieli ehtii rauhoittua mukavasti. Kokonaisuudessaan reitin takaosa on nyt vielä tavanomaistakin hitaampaa kulkea, enkä sinne suosittele menemistä, jos ei ole hyviä varusteita, kohtalaista kuntoa ja hyvää huumoria.

                     Kiersin koko reitin eilen. Se oli minulle järjestyksessään 20.kerta.  Tässä tarina siitä. Alla pikku videonpätkä. Eka kohta noin 40km kohdalta Taka-Pöykiöstä ja toinen noin 45,5km kohdalta Lahnaojan ylityksestä.           

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.5.2017

VAELLUSREITTIÄ YLI 100KM

                      Tarinaa vajaasta kahdesta kierroksesta voi lukea täältä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.10.2016

RETKEILYTARINA ELOKUUN LOPULTA 2016

         Kiersimme perjantaina 26.8. I-SR Sinisen 7,28km (26 geokätköä ajassa 18:18-20:02) ja lauantaina 27.8. keskimmäisen ison lenkin 17,61km (56 geokätköä 11:13-16:10) rauhalliseen tahtiin ja samalla mustikoita popsien. Upea reitti ruska-aikaan, kiitos!

Ystävällisin terveisin,
Mikko Rönkkö ja Eveliina Kopperoinen Oulusta

UPEA TARINA KULJETULTA RETKELTÄ I-SR2014 -REITILLÄ

                     Teijo Räisäsen upea kertomus kuvineen luettavissa TÄSTÄ  

ISO kiitos Teijolle upeasta jutusta ja samalla reitin markkinoinnista.

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.7.2016

I-SR2014 TARINAT - ETULENKIN TAKAOSA

                        Juhannuksen toisena pyhänä sunnuntaina teki pieni retkiryhmä kenties vaellusreitin historian ennätyksen koetussa versus kuljetut kilometrit...

                        Retki alkoi rauhallisen metsäautotien mutkasta, I-SR2014 vaellusreitin pelastuspiste 1:ltä ja kulki etulenkin kulkureittiä pelastuspiste 2:lle, josta 8:lle ja 9:lle, tullen takaisin 1:lle. Vajaa 15km pääosin kuivaa, mutta teknistä kangasmaastoa 2,3km tiepätkällä.

                       Jo alkumatkalla luonto ja kulkijat kokivat olevansa samassa tilassa. Reilun kokoiset (rupi)sammakot valpastuttivat kulkijat ja kesän vihreys teki polusta kevättä ja syksyä peitteisemmän. Ilmassa oli ollut sopivasti sekä rentoutta että jännitettä, sillä luonnossa ollaan aina yhtä ympäröivän kanssa. Hetken lumo on ihanaa, tila jossa uppoudut ajatustesi vuolaaseen virtaan. Joskus se saattaa päätyä kompastumiseen ja maailman hetkelliseen katsontaan eri horisontista. Tämä retkiryhmä ei kompastellut vaan jatkoi taivalta sangen varmoin askelin.

                      Jossain kohtaa polku oli taas avoimempaa. Onneksi, sillä polulla paistatteli ja köllötteli kyykäärme, jotka tuovat mukavaa arvokkuutta luonnonhelmaa. Ensin oli sammakko ja sitten käärme - niinhän sen pitääkin olla. Mutta mikäs sitten tulee? Jotain taisi jäädä välistä, sillä hieman Teljonlammen






jälkeen retkikuntaa kohtasi polulla uljasnäky, kun pari hirveä tallusti samaa polkua retkeilijöiden ilona samalla polulla kotvan aikaa.





  
                        Reitillä ei voi valittaa kesän päälle energiahukkaa, sillä marjasato on taas valmistumassa liikkujien nautittavaksi.

                      Reittiaktivisti Anterokin oli ollut reitin parannuspuuhissa. Reilun kolmen tunnin retki oli ollut aito irtiotto sivilisaatiosta. Tämä kaikki on vain 10minuutin ajomatkan päästä taajamasta. Helposti suositeltavaa monimuototerapiaa kaikille - mihin tahansa tilanteeseen ja tarpeeseen.

Retkeilijät:

Päivikki ja Jarkko Turunen

Kuvat: 

Päivikki Turunen

Retken tarinoija: (mukana ei taruhahmoja tai eläimiä vaan kaikki olivat olleet aitoja kokemuksia):

Onni Vähäaho       

I-SR2014 PITKOSTEN VIHKIÄISVAELLUS

                      I-SR2014 PITKOSTEN VIHKIÄISVAELLUS 

 pidettiin tänään keskiviikkona 11.5.2016.

                       Kävelyporukkaa... Kuvasta puuttuu Pirjo Poikkimäki ja Asko Ypyä.


  
Mukaan tuli yhteensä peräti 21 vihkiäisvaeltajaa.
Pertti Poikkimäki, Pirjo Poikkimäki, Asko Ypyä, Hanna Ylikotila, Samuli Ylikotila, Jarmo Kivioja, Marko Kivioja, Lasse Palola, Heikki Hautala, Sauli Päivärinta, Johanna Eerikkilä, Annukka Kuhajärvi, Johanna Uusivirta, Teemu Korpela, Henri Kuki, Jarkko Turunen, Pasi Hautamäki, Markku Mehtälä, Heikki Kumpula, Janne Toivoniemi, Onni Vähäaho.

 

                         Hölkkäporukkaa... Kuvasta puuttuu Lasse Palola ja Jarkko Turunen.


Upeaa! Alla video vihkiäistunnelmista.

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.5.2016                        

PITKOSTA ISO-SYDÄNMAAN VAELLUSREITILLE

Pitkostus 1/2

 

                         Iso-Sydänmaan vaellusreitti, jo valtakunnallisestikin tunnettu I-SR2014, on saanut kevään aikana pitkosta kostean ajan märimpiin kohtiin liki 1000juoksumetrin edestä.

LYHYT HISTORIIKKI

                        Reitin historian juuret ylettyvät yli 40-vuotta taaksepäin. 29.6.1974 aikaisemmin Vinnurvasta lähtenyt noin 45km vaellusreitti koe vaellettiin. Silloiset ratamestarit, Nivalan suuret urheilumiehet, Elias Vähäsöyrinki ja Eino Hosionaho ovat jo poistuneet keskuudestamme. Kesäkuun 1974 "vihkiäisvaelluksesta" ovat vielä muistoja kertovassa voinnissa ainakin Koutosen Pentti ja Taanilan Kaarlo.

 

                         Vuoden 2013 lopussa alkoi pääosin umpeen kasvaneen reitin uudelleen navigointi sekä muuttuneeseen ympäristöön sopeuttaminen. Halusimme kunnioittaa edesmenneiden ratamestareiden tekemää reittiä ja pyrimme parhaamme mukaan sitä mukailemaan. Reitti meneekin pitkälti vanhoja polkuja/polunpaikkoja pitkin. Toukokuussa 2014 reitti maalattiin ja sitä käytettiin heti nauhoituksen alettua v.2013 loppupuolella. Nivalan turvakilviltä saatiin myös heijastin nauhaa, joka on auttanut suunnattomasti pimeällä vaeltamista. Nivalan turvakilviltä osti Nivalan Liikuntakeskus myös opaste -ja pelastuspistetaulut.

                        Viime vuonna reitillä juostiin jo muutamia harjoitus polkujuoksukisoja ja yhdet isommat polkujuoksut, Pyssymäki Extreme Polkujuoksut. Myös Geo-kätköilijät ja lintubongaajat ottivat omakseen muutoinkin vilkastuneen reitin. Reilun vuoden aikana esim. 10,5km mittaista perhereittiä kierrettiin pelkästään kuntolaatikkoon merkattuna 216 kertaa, eli yli 2200km verran. Tänä vuonna tahti on yhä kiihtynyt.

Vaellusreitin nettisivut:  http://i-sr2014.blogspot.fi/

PITKOKSET

                       Niin kutsuttu "I-SR2014 Perhereitti" on ollut kaiken aikaa yksi koko reitistön (koko pituus reitillä 56km) märimpiä reitin osuuksia. Se huoletti meitä reittiaktivisteja. Niinpä päätimme selvittää reitin märimpien kohtien pitkostusta ja saimme Nivalan Liikuntakeskuksen innostumaan ideasta. Näin pääsimme helpottamaan vaellusreitin käyttäjien matkoja sielunmaisemiinsa.

                       Nivalan Liikuntakeskus osti leveää pitkosta HASA:lta 800juoksumetrin verran ja Nivalan seurakunnalta aluspuita yli 400metrin edestä. Jukka Eronkoski innosti opettajan ominaisuudessa yhdessä Petri Hynösen kanssa Haapajärven metsäoppilaitoksen nivalalaisopiskeilijoita kevään pitkostus urakkaan. 10-22.3.2016 pitkokset ja aluspuut levitettiin maastoon kestohankikelien aikaan. Paikalla pöristeli niin Haapajärven Jedun moottorikelkka kuljetuskärryineen kuin Nivalan Keijon traktori nostureineen. Mukana kökkävoimissa olivat lisäksi tuolloin Päivi ja Leo Tölli, Anne ja Jukka Tölli, Joonas Eronkoski ja Keijo Nivala.

                      Pitkostuksen jo alkaessa innostui Nivalan K-Rautia sponsoroimaan lankkua reitin alkuosan märkiin paikkoihin yli 100juoksumetriä, joka tuli enempi kuin tarpeeseen. 

                      28.5.-6.5. toteutettiin varsinainen pitkostus. Hien määrää ei mitattu, kun väki huhki pitkosten kimpussa reilun viikon ajan. Pitkostukseen osallistuivat: Haapajärven metsäoppilaitoksen oppilaat, Jukka Eronkoski, Anne, Jukka ja Arttu Tölli, Keijo Nivala ja allekirjoittanut.

                      Uusien pitkosten avajaisvaellus pidetään Ke 11.5.2016. Yhteisvaelluksia pidetään Pyssymäeltä alkaen keskiviikkoisin klo.18.30 ja lauantaisin klo.9.00. Yhteisvaelluksille ei ole sitoutettuja vetäjiä vaan vaeltamaan lähdetään aina paikalle ilmestyvien kesken. Sen lisäksi yhteisvaelluksia/lenkkejä pidetään muinakin aikoina http://nivala66.blogspot.fi/2015/10/yhteislenkit-vol6.html

                   PITKOSTUSVIDEO

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.5.2016  

PERHEREITIN PITKOKSET OSA.1/2

                      Latistan heti tunnelman paljastamalla, että toinen osa tulee sitten, kun pitkokset ovat valmiina kuljettavaksi. Elikkäs asennettuina. Valmiina ottamaan avosylin vastaan sydänmaan syövereihin kulkevia immeisiä. Valmiina aloittamaan ajan patinan matkan, kauniisti värjäytyen, maisemaan sulautuen. Mutta se on sitten kun purot solisee, maa on sulannut ja leskenlehdet auenneet.

                      MUUMILAAKSO VAI VINNURVA?

                        Kuin Tove Janssonin tarinoissa, kaikki tapahtui niin kuin saduissa - jouhevasti ja huomaamattomasti. Haapajärven Jedun metsäopetuksen veturi Jukka Eronkoski kävi (ainakin) kerran vähän ajelemassa huudeilla Töllin Annen kanssa. Sinistä merkkausnauhaa puihin ja signaalia kaupungin ylläpitämän Nivalan Liikuntakeskuksen projektivastaavaan, Janne Kaarlelalle. Pitkokset voisivat tulla.

                      Pian olikin jo 10.päivä maaliskuuta. Tehokas nelikko, Eronkosken Jukka ja hänen vasta 16-vuotias poikansa, Joonas, saapuivat yhdessä Töllin pariskunnan, Jukan ja Annen kanssa Vinnurvan leirikeskuksen parkkipaikalle puolen päivän kantturoissa. 800m pitkästi 25cm leveää pitkosta odotti vantterana pinossa. Neljä ihmistä, kahdeksan kättä ja jalkaa olivan valmiina Haapajärven Jedulta lainaan saadun kaluston kera talkoisiin.

                       "

                         Moottorikelkka ja reki, pitkokset veti. Oli Nivalan Kaupunki 
                         ne ostanut Hasalta, mutta ei ne haissu pahalta. Ei laittanut 
                         Töllin Jukka hommalle jarruja, kun nakkeli kyytiin parruja. 
                         Anne jutuillaan porukan hereillä piti. Joonas porukan keski-ikää 
                         kiri. 
                        Oli homma sujuvaa kuin Niiskun kertolaskenta. Ei tarvinnut vielä 
                         rakentaa "vaan" pitkokset reitin varteen pakertaa. Kaikki sujui 
                        niin sujuvasti, oli pian valmis viimeinenkin rasti. 

                      "

                       12 päivää se otti löytää sopivat aluspuut ja kaupat. Puut löytyivät lopulta saman tien varresta, ojan toiselta puolen hangesta. Seurakunnan puut kaupunki osti ja Hietapuolen Bekele (Keijo Nivala) ne kärryn kyytiin nosti. Ei ehtinyt tulla edes aamuposti, kun viisikko jo kenkiään kylmissään nosti. Oli pakkanen sangen napakka, liki 20:ssä napotti, mutta se touhun keskellä merkityksensä kadotti. Oli mitan päässä Töllin Päivi ja sujuipa hymyillen homma tuo. Ei puristanut ketään vanne, olihan porukassa taas Töllin Anne.

                       Ulkopuolisena, kun tätä suurella ilolla katsoi, näytti se sujuvuudessa ja upeassa persoonallisuudessaan kuin muumilaakson tuhkimotarinassa. Jukka.T on sujuvaliikkeisen oloinen, päämäärätietoinen ja elegantti kuin muumilaakson poliisimestari. Puolisonsa Anne on kuin pikku myy, aina tomera ja hyvä kaskuinen. Eloisuus on näkynyt hienona menestyksenä myös urheilupuolella. Päivi on ilmiselvä muumimamma, jonka hymyn on vaikea kuvitella loppuvan, ajatuksen katkeavan. Leo on tietysti muumipappa, joka on varustettu Seppo Rädyn voimilla ja eleettömyydellä. Joukon kruunasi muumipeikko, eli Keijo, jonka nuorekas ajattelu ja rockahtava ajatusmaailma ei vanhene koskaan. Itse kirjoittajana en ollut paikalla, kun ei löytynyt oikein touhukkaasta ja tehokkaasta porukasta vapaata tehtävää. Niinpä olin kuin muumilaakson nuuskamuikkunen. Mukana, mutta usein muualla - hengessä mukana kuitenkin ja aina valmiina. 

                       Tämä oli kuin ylivoima viisikko. 5h ja aluspuut olivat menneet Rimpinevan laitaa kohden kivikovaa latupohjaa pitkin. Rapiat 432metriä aluspuuta. 98 kappaletta, 8 kuormaa. Eli reiluun puoleen tuntiin/kuorma. On siinä ollut melkoinen tahti, kun siirrettävänä oli sellainen rahti. On siellä kevätkesällä kiva mennä, kun ei täyty Vinnurvajärven päässä vedestä kenkä.

                     
                         Paljon oli pieksetty huulta, vaikka ei tänään ollu edes tuulta. Valitsen kuin varkain, sieltä yhden, se olkoot parhain - juttu nääs...

                          "-Ota sinä ne kevyet tyvet niin minä otan nämä raskaat latvat" Ja hyväntahtosenpaskaset naurut päälle. Kuuluu muuten seuraavassa videossa. Tuumaajana Töllin Leksa... Ehkä tuosta sanonnasta tulee uusi legenda? Haikaran Matin Syyryyn tehdyt saunalenkit ovat kaivanneet rinnalleen uusia tarinoita - tuossa on nyt sellainen :)       

                       Kakkososan näytelmään on tulossa Eronkosken Jukan, eli Haapajärven Jedun metsäopiston oppilaat tekemään pitkostusta oppityönä maestro JE:n johdolla. Jäämme siis odottamaan - niin, sulia maita ja leskenlehtiä. Nauttikaamme siihen saakka luonnon heräämisestä keväiseen kukoistukseen!
       


 Onni Vähäaho, Nivalassa 22.3.2016

TURUN MIES REITILLÄ - T A A S

 Ensimmäinen etulenkin kiertänyt läskipyöräilijä??? (Pasi Kaarlelahan on kiertänyt läskipyörällä koko lenkin) <-Onnin lisäys...

Vihdoinkin oli t a a s mahdollisuus käydä talvella ajamassa vähän e n e m m ä n "osittain" läpi tämä mainio Iso-Sydänmaan retkeilyreitti http://i-sr2014.blogspot.fi/. Nyt pääsin jo 25km lenkin läpi, tosin melkein kymmenen kilometriä tunkaten. Olinkohan ensimmäinen ihminen joka selvitti tuon maastopolkupyörällä, tahi Läskillä? Onni tarjosi juhlan kunniaksi kahvit, kiitos siitä!

Lumikengillä tampatussa polussa on ihan sama ongelma kuin kelkkareiteilläkin, kelistä riippuen väylästä tulee kantava, tai sitten ei. Tällä kertaa sattui vielä kevään ensimmäinen hellepäivä, melkein 10 astetta, joten polku oli paikoitellen todella pehmeä.

Pitkoksiakin on tulossa, joten alkupään suopätkät helpottuu huomattavasti. 

 

 

 

Arto Keipi, Turku, Suomi..joskus myös nämä lakeudet

HISTORIAA I-SR2014 VAELLUSREITILLÄ

                      Maaliskuun kolmas päivä 2016 tulee jäämään muistiin uudistetun Iso-Sydänmaan vaellusreitin, I-SR2014, historiaan merkittävänä päivänä, jolloin auringon paistaessa kauniisti kimmeltävään hankeen, juoksi Antero Erkkilä ensimmäisenä sen reitistön ns.Perhelenkin sadannen kerran. Perhereitti on kesällä noin 10,5km pitkä ja talvella latupohjan kierron takia noin 11,8km. Eli Antero on juossut pelkästään perhelenkkiä sen 1100km verran. Melkoinen saavutus.

                    Ensimmäisen kerran Antero lähti kokeileen reittiä toukokuussa 2014. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja vauhti on hiljalleen siitä kiihtynyt. 50.kerta Anterolle tuli täyteen 8.6.2015. Ja nyt siis 3.3.2016 se 100.kerta! ONNITTELUT!!!

                    Saimme Nivalan Keijon kanssa kunnian olla juhlistamassa tätä merkittävää tapahtumaa. Ja tarjosipa Keijo kahvitkin kotonaan urakan päätteeksi.

                    VIDEO HISTORIALLISESTA TAPAHTUMASTA

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.3.2016  

REITIN KIERTÄJÄN TARINA

                       Reitillämme vieraileva läskipyöräilyn harrastaja oli kirjoittanut jutun mtbfin.eu -sivuille. Jutun voi lukea TÄSTÄ. Kiitos Artolle vaivannäöstä. Talvella ajoittaiset lumisateet tekevät haasteita, mutta polku on pääsääntöisesti hyvää kulkea.

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.2.2016              

REITIN KIERTO ENNEN PAKKASIA

                   Par´aikaan reitin alustaa jäätyy ja sitä kautta helpottuu huomattavasti ja houkuttelee varmasti(?) vaeltajat liikkumaan ihanan rauhalliselle Iso-Sydänmaan Reitille!

                   Viime viikon lauantaina kaksi immeistä kiersi reitin TÄLLAISIN kokemuksin. Keli on nyt parissa päivässä muuttunut PALJON, PALJON kulkija ystävällisemmäksi.

                   Kaksi hölkkä/kävelyvaellusta on tarjolla La 19.12. ja Su 20.12. I-SR2014 etulenkillä. Rohkeasti vain ilmoittaudutta sisään. Lisätietoja voit lukea TÄSTÄ.

                   Hyvää Joulun odotusta ja kiitokset kaikille reitin eteen talkootyötä tehneille ja reittiä käyttäneille kuluneesta, hienosta vaellusvuodesta 2015!!!

Onni Vähäaho.

I-SR2014 Koko kierroksen kuulumisia

                     Reitti on nyt tullu kierrettyä 10 päivän sisällä kahdesti. Viimeisin kiepautus tänään. Reitin varrelta on infottavaa ja myöskin koko kierroksen kierrosta kiinnostaville voisi tarjota jotain mielipiteitä omien kokemuksien pohjalta.

                     Lähdin klo.7.35 matkaan. Hieman liian aikaisin, sillä ensimmäiset 30min oli hieman liian hämärää ja mulahduksia tulikin heti alkukilsoilla. Tuulen kaatoja on reitillä vähän valiomyrskyn jäljiltä, mutta on kuitenkin. Suunnitelmaa niiden poistamisesta reitiltä onkin jo osaksi tehty. Myös ensi vuoden puolella on tarkoitus pitkostaa Vinnurvajärven nokka. Sekä hankkia puunkuorihaketta perhereitin märimpiin kohtiin, sekä tehdä turvallisemmat sillat.

                     Eläimiä ei näkyny kuin yksi metso ja yksi koppelo. Taivaanvuohi ja käpytikka. Niin ja Joutsenia... Pakkaset ilmeisesti tappoivat Hirvikärpäset, mutta aika vähän eläviäolentoja. Yhtään lajitoveria en nähnyt. Ja hiljaista oli. Ihanan hiljaista. Joskus on kiva vain nautiskella hiljaisuudesta. Miten se Heikki, alias Lintu sanoikaan? -"reilu seitsemän tuntia laatuaikaa ihtesä kaas".

                    Sillat on iso murheenkryyni. Noin puolet silloista on hengenvaarallisia. mm. mäntysiltojen kuoriutuuneet puut ovat hurjan liukkaita. Oikeastaan tuota reittiä ei kannata juosta kuin nastakengillä. Täytyy sakilla pohtia, jos saatais vaikka pikku hiljaa kestävempiä siltaratkaisuja.

                   Keli oli muutenkin kosteiden ilmojen vuoksi märkä. Kivet oli märkiä. Kerran lensin perseelleen ja kerran liuskahdin kiveltä allikkoon. Yhdesti kaaduin lähinnä omaa kömpelyyttäni ja pakaraan juili hetken aikaa kovasti. Mutta tosi vähällä pääsin. Ne jokka ovat kiertäneet juosten koko lenkuraa, tietävät, mitä kaikkea tuohon hoitoon yleensä kuuluu. Nyt ei ollu kramppeja tai edes ihmeempää jäykkyyttä ollenkaan. Helppo reissu sillä tavalla. Tottakai ne jalat hieman kankottuu loppua kohden.

                  Polku on vahvistunut entisestään. Ja nythän peitteellisyys (kasvit, varvut ja heinät yms.) ovat jo laonneet ja polun kaikki haasteet on näkösällä. Polku on silti paikoin edelleen hyvin tekninen, mutta joka paikasta juostavassa kunnossa. Märkyys luokka on tällä hetkellä tavanomainen kesä 6/10. Eli varsin hyvä. Tosin kaikkein kosteimmissa kohdissa on hieman normaalia enempi mutaa, mutta ne on muutaman askeleen mittaisia kohtia, eivätkä vaikuta kokonaisuuteen. Eli reitillä vallitsee aika tavanomainen kesäkeli, mutta polku on paikoin liposa puiden ja kivien osalta.

                 Roskia reitillä on siellä täällä, mutta aika vähän. Viimeksi kerättiin Mökkösen Jussin (Sievin AshtonEaton) kanssa muutamia roskia, mutta tänään oli sen verran vauhtia ja niukasti taskutilaa, että monien roskankeräys kertojen jälkeen jätin muiden roskat tällä kertaa keräämättä.

                Omasta suorituksesta voisin jotain lyhyesti purkittaa... Etenin kaiken aikaa 8min hölkkää + 1:25min kävelyä -tahdilla ja aina sama uudestaan - alusta loppuun - ja myös välillä - myös kaikki mäet ja suot. Jos oli juoksun aika, silloin juostiin. Lähdin hyvin verkkaaseen liikkeelle. Koitin pysyä juoksun osalta noin 130 sykkeen tienoilla, mutta märät mutaiset kohdat nostivat sykettä, eikä se sitten meinannu laskea luontaisesti kuin 135 paikkeille, joten menin sitten niillä.

                Kaiken aikaa oli helppoa. Syyryssä olin harvinaisen hyvävoimainen. Joskus hiljainen menokin voi kuluttaa, muttei tänään. Puolivälissä olin ajassa 3:50:37. Täysin hyvissä voimissa, joten tiesin,että ponnistamattakin pääsen alle 8h aikaan, joka on minun tasoiselle, juoksijaksi ylipainoiselle varsin hyvä viihde-aika syvänmaan koko reitillä.

                Tosiaan kiviltä lipsumisia tuli aika paljon ja maassa olevista puista. Yhtään ei kärsinyt katsetta nostaaa. Koko reitin pahin ongelma on kuitenkin - kuten aikaisemmin mainitstin - sillat. Vaikka menin tarkasti, kerran lipsahdin hieman vaarallisesti. No, toki tuo reitti on niin haastava ja tekninen, että siellä tarvii aina kosolti tuuria, että selviää vaurioitta kotiin... siis juosten mentäessä. Toki kävelten paitkoiden reitti on sangen turvallinen ja aistikas - miinus sillat - miinus tällä hetkellä.

                10km ennen Pyssymäkeä jalka oli edelleen varsin hyväntuntuinen. Nautin siitä, mutta samalla hoksasin jotain, jolla olin pilaamassa helppoa ja lystikästä retkitunnelmaani. Sillä laskin, että alle 8min/km -tahdilla pääsisin polkujuoksukisoissa juoksemani oman ennätyksen alle. Joten laitoin vähän pykälää silmään ja ilmavampaa askelta esille. Toisaalta tuo vähän aukaisi jalkoja, enkä mihinkään raastoon langennut vaan ainoastaan nätisti nostin vauhdin tuonne noin 7:30min/km -tahtiin kävelyineen, eli juoksuvauhti oli metsäpoluilla viimeisen kympin noin 7min/km, eli eihän se mitään maailmaa mulistavaa vauhtia ole, mutta vauhdin lisäys kuitenkin. Yhtään yli 10min kilsaa ei tullu ja 9min kilsojakin vain 7kpl. Meno oli kaiken aikaa tasaisen hidasta. :=)

                Loppuajaksi tuli 7:44:09. Keskivauhti 8:08min/km ja keskisyke hieman liian korkea, eli 137, mutta menkööt nyt innokkuuden piikkiin. 

              Toinen puolikas oli muuten vain 3:32min hitaampi kuin eka. 

              Matkalla join 3litraa omatekoista tee-hunaja-suolaseosta. Tein 4litran annoksen, josta mukaan otin 3,5L. Annokseen liotin 6 piparminttuteepussia, rkl hunajaa ja puoli teelusikallista suolaa, eli erittäin laihaa juomaa, mutta aika neutraalia ja uppos hyvin.

              Lisäksi söin Lidlin suolaisia salmiakkikarkkeja 30kpl. Kyllä, noihin on lisätty suola. Noita otan myös Joensuun 12h hallikisaan ensi kuussa.

              100g söin näitä suolakaloja. Noita otan myös Joensuun 12h hallikisaan ensi kuussa.

               100g söin näitä suolapähkinöitä. Noita otan myös Joensuun 12h hallikisaan ensi kuussa.

               2 geeliä.

               3kpl magnesium tabuja ja 3kpl suolatabuja. Molempia otin aina yhden yhtä-aikaa. Noin 2h, 4h ja 6h kohdilla.

               Vaatetus +6 asteen keliin oli seuraava:

 Sukat: Dexshellin vedenpitävät sukat
Kengät: Inov RaceUltra 270 (ois pitäny valita nasturit, esim. Sarva Xtirot). Kuvassa sydänmaan kiertänyt kenkä.

Sloggin aluhousut (harmaat, myös reissun jälkeen)
Newlinen talvitrikoot pitämään jalat lämpösinä.
Musta hengittävä, korkeakaluksinen perus hengittävä paita. En edes tiedä merkkiä.
Hiaton heijastinliivi.
Inovin Race Ultra Vest 10L reppu.

Retki merkkinen, isojen pullojen retkivyö isoilla taskuilla.
Buff-huivi päähän.
Ihonsuojaus rasva Tummeli.
Garmin Forerunner 910XT ja tahtia pitämään juoksukävelyrytmiin Garmin Forerunner 310XT.

Jos tulee jotain kysyttävää - vastaan mielelläni.

Onni Vähäaho, Nivalassa 20.10.2015

KIVENPÄIVÄ VAELLUS - 2015

                        Muutamana yönä aikaisemmin oli täällä meillä Nivalassa maa kohdannut -6/-10 asteen yöpakkasia. Päivälläkään mittari ei ollut kivunut lämpöasteille kuin nimeksi. Niinpä Kivenpäivän -vaellukseen osallistuneet pääsivät nauttimaan kävelystä, hölkästä ja juoksemisesta "kannenpäällä".

                        Heräsin klo.7 jälkeen. Kahdeksan maissa sain jo lukea älypuhelimestani, että ensimmäinen (hölkkä) ryhmä oli jo tehnyt reitin tunnusteluja tunnin ajan.

                       Tieto metsästä kiiri nykytekniikan saattelemana, että keli on rapsakka ja suot jäässä. No tietysti kun tiesimme poikkitimpan olevan tiedottajana, epäilimme hieman tiedon vakavuutta. Niin oli tuo heidän kuva kulkijastakin "hieman" tulkinnanvarainen, joten tätä katsellessani jouduin kuivaamaan lattiaa yli suun purskahtaneesta kahvista.

                      Sen sijaan aamu kello kahdeksassa tulisi olemaan jotain todella historiallista, mutta se kaikki valkeni meille vasta illan kähmässä. Siitä lisää tuonempana.

                       Klo.9 tietämissä tuli ykkösryhmältä viestiä ja KUVAA, että olivat evästauolla Lahnajärventiellä (11,1km). Aikaa oli kulunut 1:55h.

 Ykkösryhmä Lahnajärventiellä klo.8:55... Yllä vas. Tapani Saukko ja oikealla että alhaalla Lasse Ylimäki.

                       Klo.10 oli meidän ryhmän vuoron startata. Tavoitteena oli 10h:ssa reitistä selviytyminen. Samaan aikaan ykkösryhmä oli 16,2km kohdalla. Heillä oli siis kulunut 3h 16,2km matkaan. Varsin viisaan kuuloista etenemistä aikojen perusteella.


                       Meidän ryhmän vetäjänä ei ollut kuka tahansa hölkkääjä vaan mm. Suomen halki ja samalla tuhat mailia juossut Pasi Koskinen. Lisäksi sain seuraa puun jatkojalostuksen työnjohtajasta, tuttavallisemmin "Gebre-Boltista", sekä sähköliikkeen suunnittelijasta, tuttavallisemmin "Sale-El-Hassanista", että puukuljetusalan yrittäjästä, Erkistä (lempinimi vielä mietinnässä). Ryhmässä oli siis esittelyjärjestyksessä kokemusta, juoksuun omistautunutta lahjakkuutta, puheliasta maitohaponsietoa, että rauhallista luonnonlapsimaista tasapainottavaa äijjämäisyyttä. Oli ilo kelvata joukkoon.

                 Heikkolaatuinen lähtökuva kompensoimaan ryhmän laatua...


                         Pasi lähti hieman yllättäen varsin imukkaalla askeleella. Vauhti oli kevyt, mutta kuitenkin koko kiekalle juoksun tuntua myötäilevä noin 6:30/km parin kilsan ajan kunnes siirryttiin enempi retkeilymalliseen noin 7:30/km jyystöön.

           Video noin 6km kohdalta... video päättyy kun kuvaaja kaatuu omaan nokkeluuteensa....

                         Lahnajärventiellä oli tiuku kilikattanut 1:24h edestä, eli aivan kelpo meininkiä. Tuo enteili tasaisella sydänmaan menolla noin 8:30h loppuaikaa. Maa oli 99% jäässä ja aurinko paistoi kilvan iloisten kulkijoiden kanssa. Naurun remakkata ja puheen sorinaa kauniissa harmoniassa. Mikäpäs oli retkeillessä. Itse olin taas hieman tehnyt tämän retken itselleni vaikeaksi suikkimalla x40kertaa pyssymäen savimäkeä ylös-alas sauvoilla kaksi päivää ennen tätä geissiä. Eli tunsin kyllä missä on reidet. Aika makiasti niitä poltteli, mutta ajattelin tämän kevyen lenkin niitä hellivän...

                            Koskinen vetää hymyssä suin ja nautinto seurata on suur.

                        Pian piippasi luuri. Ykkösryhmä oli liukauttanut Syyryyn ajassa 4:47h, noin muistini mukaan. Me oltiin samaan aikaan ylitetty suo ja oltiin 14km kohdalla, joten ykkösellä oli etumatkaa vielä mojovat 11km.

                        Meno jatkui Lahnajärventielä Pesänevantielle rapiat 8min/km -vauhdilla. Paljoa ei oltu kävelty tuohon mennessä. Vauhdista vähän evästä ja juomaa. Itse tykkäsin siitä, koska ilma oli hieman tuulinen ja viileä, joten pidemmät seisoskelut jähdyttivät nopeasti... Syyryn kämppää lähestyttiin sitten jo verkkaisemmin noin 9min/km vauhdilla. Perillä pihassa oltiin tiu´un osoittaessa 3:35h kulunutta aikaa. Siinä osa laski reppuakin alas ja vaihteli sukkia yms. huoltoa.

                       Pian lähdettyämme piippasi taas luuri. Nyt pojat ilmoitti olevansa Pykyllä (6h45min), joten heidän etumatka olisi noin 8,5km, laskeskelin. Olin iloinen eritoten Lassen puolesta, sillä Lassella oli edellinen reissu lopusta vaikea, joten nyt näytti datan perusteella hyvältä. Samalla alkoi selvetä, ettei kyllä poikia saataisi aivan kiinnikään.

                       Tarvottiin Syyrystä Vähä-Juurikkaan reitin hitainta vitosta. Meillä se otti 58minuuttia. Tuo väli meni lähes tykkänään kävelten. Meininki oli koko sakilla edelleen mainio - kuinkas muuten!

                        Vihdoin olimme lopun "helpolla" 27km osuudella. Vielä ajoittain  eteneminen oli juoksun tapaista, mutta paljon myös kävelyä. Noin 9min/km kaikkinensa. Välillä vähän enemmän, kun käveltiin. Iso-Juurikan penkalla kävi myös tuuli. Siellä top-pojat ottivat vähän Boltteja. Pasi kertoi, että alkaa jo painaan, joten könysin mielellään Pasin mukana. Eloisat pojat odottelivat aina hieman edempänä. Nuorta, hyväkuntoista energiaa.

                       Tasaisesti jolkoteltiin kohti Pykyä! Sieltä olisi enää puolimara maaliin. Noin ajassa 5:17h sinne päästiinkin. Siellä pojat venytteli ja me Pasin kanssa syötiin että velmuiltiin.

                       Tätähän tämä oli. Lahjakkaat ja hyväkuntoiset pojat koitti tehdä kaikki kevätjuhlaliikkeet pysyäkseen lämpiminä ja meille passas tasainen että verkkainen eteneminen. Reisiosastoni kiitti kevyestä meininkistä.

                       Tämä porukkamme oli mielestäni hyvä sekoitus atleetteja hyvin erilaisista lähtökohdista ja erilaisin tavoittein urheilevia - ja jopa eri lajeista. Juttua riitti käytännössä taukoamatta ja kaikki orastaneetkin hiljaiset hetket "Sale-El-Hassan" täytti ongelmitta. Uusi puhekone haastaja "JayLenolle"??? Kukaan ei meidän seurassa voi väittää, että Keski-Pohjanmaalla ollaan tuppisuita. ;)

                       Niinpä vain alkoi jäädä Iso-Juurikka järvi taakse ja alkoi viimeinen reilu 18km pätkä koti Pyssymäellä odottavia kuivia vaatteita.

                        Hieman ennen penkalta poistumista saimme tiedon, että ykkösporukka oli jo Lahnajärventiellä, josta olisi enää 11,5km perille. Ryhmien välinen ero oli siis tuossa noin 7km.

                         Eteneminen oli kutakuinkin 5-6 juoksuaskelta sataan metriin viimeiset 18km. Välillä ehkä 50 metriäkin yhteen menoon, mutta eteneminen oli kaiken aikaa erittäin tasaista ja vakaata. Keulalla oli niin paljon kokemusta, että data näyttää erittäin tasaiselta, vaikkakin hiipuvalta. Tasaisessa etenemisessä pysyy paremmin lämmöt yllä - ja niin nyt pysyikin.

                         Mitään maata mullistavaa ei tapahtunut ennen Koppelokankaita, jossa huomasimme edellämme menevän pari kävelijää. Juoksu-askeleita viljeltiin aina siellä täällä, joten saimme hitaasti hivuttamalla kaksikkoa kaiken aikaa kiinni. Vajaa 8km ennen maalia tuli viesti ykkösporukalta, että olivat maalissa. Vetivät ripeästi lopun, eikä sakilla kestänyt 13h sijaan kuin 10:40h selvittää legendaarinen reitti. Onnittelut pojille vielä!

                          Teljonlammen jälkeen ihailtiin Vähäsöyringin Juhan upeasti hoidettua hakkuuta. Siellä oli metsässä kaikki nätissä pinossa.

                          Rimpinevalla laskeutuessamme saimme vihdoin edellämme menevän kaksikon kiinni. Haikaran Anne (PEP2015 25km voittaja) ja Anna-Kaisa Järviluoma olivat kiertämässä KÄVELTEN koko reittiä. Olivat lähteneet vain kaksi tuntia meitä aiemmin liikkelle, eli klo.8. Tyttöjen - tai miksei meidänkin - vauhtia kuvasi se, että viimeisellä 5km tytöt jäivät meistä vain yhden minuutin. Eli aika lailla kävellen/hiippaillen tuo loppu meni. Loppukevennys? ;=))

                        Näin upean Iso-Sydänmaan vaellusreitin kiersi samana päivänä peräti 10 vaeltajaa

                        Tuomas Ahola 8:41h, Sauli Päivärinta 8:41h, Erkki Vähäsöyrinki 8:45h, Pasi Koskinen 8:59h, Onni Vähäaho, 8:59h, Lasse Ylimäki 10:40h, Tapani Saukko 10:40h, Timo Poikkimäki 10:40h, Anne Haikara 11:00h ja Anna-Kaisa Järviluoma 11:00h.


                        Omasta puolestani onnittelen kaikkia reitin läpäisseitä ja kiitän ryhmäämme upeasta päivästä sydänmaan maisemissa ja loppunuotiolla. Kiitos. Otetaanpa taas jollonkin uusiksi. 

                              Maalissa yhtä-aikaa Pasin kanssa...

PS. Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola voitti tämän retken jälkeisenä päivänä Vähäkankaan hölkän 6,2km matkan juoksemalla matkan voittoon 3:21min/km keskivauhdilla!!!


LOPPUKEVENNYS... Ja omakustanteisesti... Olen monasti manannut itsekurin puutetta painonhallinnassani. Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin kuinka arpakuutio, eli noppa, pysyy navassani. Olen myös kertonut ystävilleni, että vaihtaessani hiippakuntaa toivon, että minulle pystytetään pieni muistomerkki polun varteen Pienen-Suojärven kohdalle - siihen, josta polku lähtee poispäin järveltä. Ehkä reissun parhaat naurut vedettiin, kun Tuomas ehdotti kysyen: -"Laitetaanko sitten kutonen nopassa ylöspäin?".... Noppa kepin nokkaan ja kuutonen ylöspäin. Lakin voi ottaa sitten aikanaan pois päästä merkin kohdalla, mutta merkki ei ole siksi pyhä, etteikö sen juurelle voisi vaikka virtsata. Jokainen ymmärtäkööt tämän luvun luettuaan tämän olevan loppukevennyksen.


PASI KOSKISEN BLOGI-KIRJOITUS RETKESTÄ...


Onni "noppamies" Vähäaho, Nivalassa 12.10.2015

I-SR2014 JUSSI 2015 KOKO REITIN VAELLUS

                     Meitä oli kuusi immeistä päättänyt haastaa tuon varsinkin taka-osaltaan vaativan reitin.  Niin vain kävi, että kaikki pääsivät läpi n.57km pitkän koko reitin! Ja saatiinpa samalla kaksi uutta finnisheriä, eli reitin läpäisyttä. Neljä muuta oli jo vähintään kertaalleen reitin suorittanet.

Onni Vähäaho 9:17h (8:s kerta)
Jarmo Honkala 10:44h (3:s kerta)
Jussi Mökkönen 10:44h (2 kerta)
Lasse Ylimäki 12:21h (2kerta)
Kaisa Haikara 16:45h (eka kerta!)
Anne Tölli 16:45h (eka kerta!)

Tässä alla oman tarinansa lähettävien ajatukset reissusta. Blogi voi siis hyvinkin vielä täydentyä.

JARMO HONKALA  - MIETTEITÄ REISSUSTA

Mietteitä jussi15 vaelluksesta

   

    Jälleen tuli mahdollisuus lähteä kiertämään iso-sydänmaan vaellusreittiä. Reitin olen kiertänyt 2 kertaa aiemmin kokonaan viime vuoden marraskuussa ja joulukuussa . Edellinen kerta joulukuun lopulla oli minulle niin rankka, että ajattelin silloin etten ikinä enää tätä reittiä kokonaisuudessaan lähde kiertämään. Mutta niin vain teki mieli lähteä kokeilemaan miltä reitinkiertäminen tuntuu kesäkelillä, sillä olinhan jo aiemmin ilmoittautunut elokuussa tällä reitillä pidettävään polkujuoksuun. 

 

Tällä kertaa meitä oli reitille lähdössä 6 henkilöä. Anne ja Kaisa lähtivät jo edellisenä iltana kävellen liikkeelle, minä ja Mökkösen Jussi lähdimme aamulla vähän ennen viittä, Ylimäen Lasse oli lähtenyt

liikkeelle noin 45min ennen meitä ja Vähäahon Onni starttasi 3 tuntia minun ja Jussin jälkeen. 

 

Minun ja Jussin tavoitteena oli kiertää reitti noin 12 tunnissa, epäilin aluksi ettemme

pääse siihen tavoitteeseen sillä nyt reitillä oli haastetta märkien paikkojen takia. Alkumatka eteni mukavan reipasta tahtia ja huomasimme olevamme aina hieman etuajassa

"väliaikapisteillä", näinhän sen piti mennäkin sillä tiesimme vauhdin hidastuvan jossain vaiheessa, kun haastavia kohtia tulee eteen. Kaikki reitinkiertäjät päivittivät whatsappiin missä kohtaa olivat menossa, näin olikin mukava seurata kaikkien etenemistä. Jussin kanssa pohdittiin missä kohdalla Onni saa meidät kiinni ja missä me saavutamme Lassen

vai ehtiikö Lasse maaliin ennen meitä, mitään kilpailua meillä ei keskenään ollut, kaikille tämän reitin kiertäminen on varmasti kilpailu itseään vastaan!

 

 Matka etenikin kokoajan aika mukavasti, hyvillä paikoilla hölkättiin ja huonot paikat mentiin puhtaasti kävelemällä, sääkin oli todella hyvä ulkoiluun! Välillä löysättiin reput pois selästä ja istahdettiin hetkeksi lepuuttamaan jalkoja, pidimme ns. huoltotaukoja, jonka jälkeen oli aina helppo jatkaa matkaa. Iso Juurikkajärven penkalle nousu olikin mukavaa sai hölkätä vähän paremmalla alustalla ja ihailla kaunista järveä. Reitillä olikin paljon kohtia mitä en ollut päivänvalossa nähnyt, Otsalampunvalossa  tahtoo jäädä paljon hienoja yksityiskohtia

huomaamatta! 

 

Pykyn kämpän kohdilla arvelimme jo olevamme aika lähellä Lassea, mutta kiinni emme Lassea saaneet. Noin kello yhden aikaan huomattiin, että Anne ja Kaisa olivat päässeet maaliin ja samoihin aikoihin Onni oli viestittänyt, että hänellä on vaikeuksia kramppien takia, pohdittiinkin, että joutuukohan Onni   "raatobussin" kyydillä takaisin.

 

 Naisten hyvästä suorituksesta saimmekin lisää innostusta loppumatkalle ja  huomasimme, että meillä onkin hyvät mahdollisuudet 12 tunnin alitukseen! Noin 5km ennen maalia

tavoitimme Lassen, hänellä oli jo energiat vähissä ja Lasse jäi hetkeksi huoltotauolle ja jatkoimme Jussin kanssa kohti maalia. 3.2km ennen maalia laskeskelemme onko meillä mahdollisuutta 10h 30 min alitukseen, todetaan että ei, mutta jatkoimme niin reipasta vauhtia kuin pystyimme. 2km ennen maalia mulla rupee yhtäkkiä energiat loppumaan, on pakko syödä vähän ja kävellä hetki, että jaksan maaliin asti. Olo helpottaakin pian ja pääsemme vielä hölkkämällä ottamaan loppukirin. Pääsemme maaliin ajassa 10h 44min, olimme tyytyväisiä suoritukseen! 

 

Lähdimme sytyttämään loppunuotion ja pian Kaisakin saapuu nuotiolle. Onni ja Lassekin pääseevät maaliin ja onkin mukava porukalla kerrata päivän tapahtumat ja kommellukset! Tästä onkin kokemusta rikkaampana hyvä jatkaa harjoituksia kohti elokuun polkujuoksua!

 

-Jarmo-

KAISA HAIKARA - NYT SE ON TEHTY

Nyt se on tehty; koko lenkki kierretty!

Ti 16.6. klo 20.15 lähdettiin matkaan ja takaisin saavuttiin ke 17.6. klo 12.45. Matkaan meni aikaa 16.45h. Lenkki oli pitkä mutta yllätyin miten nopeaa aika kului. Alunperin oli tarkoitus lähteä ti klo 23.00 mutta aikaistettiin lähtöä koska emme jaksaneet odottaa lähtöä niin myöhään. Niin innokkaita olimme. :)

Matka sujui hyvin. Kävelimme koko matkan. Etukäteen tiesin, että reitti tulee olemaan haasteellinen. Perälenkki oli odotetusti vaikeampi kulkuista kuin etulenkki. Polkua ei aina erottanut mutta merkintä oli hyvä. Ja helppohan minun oli peesailla Annea. Anne hyvin seudut tunteneena kertoili minulle missä ollaan milloinkin menossa . Yksi peura nähtiin matkan aikana.

Olotila oli koko ajan hyvä. Evästaukoja pidimme sopivin väliajoin. Sauvoista oli korvaamaton apu, vaikka lähtiessä vähän epäilin, että onko ne vain tiellä kun en ole aikaisemmin sauvoilla kävellyt.

Pykyn kämpältä lähdettäessä oikea jalka oli jumittuneen oloinen. Loppumatkan jalassa oli pientä tuntemusta mutta se ei haitannut menoa. 

Lahnajärventielle saavuttaessa tuntui jo että ollaan kohta maalissa. Tämä väli oli yllättävän pitkä. Askel askeleelta olimme lähempänä tavoitetta.

Vaatetusta oli sopivasti: juoksuhousut, pitkähihainen juoksupaita, tuulitakki ja ohut pipo. Jaloissa Salomonin maastolenkkarit ja ohuet sukat. Heti alkumatkasta kengät kastui mutta se ei haitannut . Sen tiesin jo lähtiessä, että kuivin jaloin ei reissusta selviä.

Nestettä meni n. 5l: 3l puolukkamehua, 1,5l vettä ja 0,5 l urheilujuomaa. Evästä meni: reissumiespaloja 5kpl metwurstilla, juustolla ja suolakurkulla höystettynä. Pussillinen pätkis suklaata, kourallinen suolapähkinöitä, kourallinen ÄSSÄ mix karkkeja ja kaksi energiapatukkaa. 

Kotona kävin suihkussa ja nukkumassa reilu tunnin. Palasin viideksi Pyssymäelle makkaranpaistoon ja kuulemaan juoksijoiden kuulumiset lenkiltä.

Seuraavan yön nukuin kuin tukki ja aamulla herätyskello soi klo 6:00 ja olin ihmeen pirteä. Jalat vielä hieman pökkelöt.  

Kaiken kaikkiaan jäi mukava fiilis lenkistä.

Palaan vielä uudestaan...

Kiitoksia ISR-2014 jussi2015 järjestäjälle Onnille sekä veturille Annelle!

 - Kaisa -

 ANNE TÖLLI - Tuntemuksia reissusta:

Hyvä maku jäi, yllättävän helppo oli taivaltaa. Jalat alkoi tökkimään vasta ihan loppukilometreillä, mutta ei mitenkään vakavasti.

Kilometrejä olisi vielä mennyt enemmänkin, mutta kyllä tuo yhtäjaksoinen eteneminen väsyttää huonosti levännyttä kroppaa aikamoisesti.

Tälle keväälle on pitkät maastoreissut jääneet todella vähälle, siksikin näin hyvä/helppo reissu ihmetyttää. 

Jos tätä nyt voi mitenkään helpoksi reissuksi luonnehtia

Takalenkki oli erityisen haastava, sillä maasto oli todella märkää, mikä hidasti matkan tekoa jonkin verran.

Myös polku oli kasvanut paikoin umpeen, mitä en parin viikon takaisella reissulla osannut havaita, sillä lehti ei ollut tullut vielä puihin, eikä varpuihin.

Mutta hyvä reissu hyvässä seurassa.

Hyvä fiilis, tästä on hyvä jatkaa.

Ystävällisin terveisin

Anne Tölli



ONNI VÄHÄAHO - Koko homman tulkinta

 Tiistai klo.20:14

Anne ja Kaisa lähtevät Pyssmäeltä liikkeelle.


Tiistai klo.21:14

Anne ja Kaisa ovat saapuneet reitin yhdistymiskohtaan n.5,3km/1h tasan

Tiistai klo.22:46

 Anne ja Kaisa ovat saapuneet Lahnajärventielle n.11,3km/2h32min

Keskiviikko klo.0:20

Anne ja Kaisa ovat saapuneet Pesänevantielle n.16,5km/4h6min

Keskiviikko klo.3:14

Anne ja Kaisa ovat saapuneet Syyryyn n.25,7km/7h tasan.

WatsApp: Anne: - Hyvä fiilis. :) Mukava reissu, mukavassa seurassa :)

Keskiviikko klo.4:06

Lasse lähtee liikkeelle Pyssymäeltä.


Keskiviikko klo.4:52

Jussi ja Jarmo lähtee liikkeelle Pyssymäeltä. Kaksikko lähtee siis 46min Lassen takaa.


Keskiviikko klo.6:03

Jussi ja Jarmo ovat Arolan Impivaaran kämpälle menevän metsäautotien ylityksessä n.7,3km/1h8min.
Jarmo ilmoittaa samalla minulle, että repusta oli irronnut yksi lisätasku n.5km kohdalla. En löytänyt itse mennessäni, joten laittakaapa talteen, jos tulee vastaan.


Keskiviikko klo.6:08

Lasse on saapunut Lahnajärventielle n.11,3km/2h2min.

Keskiviikko klo.6:28

Anne ja Kaisa ovat saapuneet Pykyn autiotuvalle n.36,1km/10h14min

Keskiviikko klo.4:52

Jussi ja Jarmo ovat saapuneet Lahnajärventielle n.11,3km/1h56min. Ero Lasseen on kutistunut kahdella minuutilla, ollen nyt 44min.

Keskiviikko klo.7:09

Lasse on saapunut Pesänevantielle n.16,5km/3h3min. Samalla kannustukset kotijoukoista alkavat kiihtyä. Upeaa!!!

Keskiviikko klo.7:49

Jussi ja Jarmo ovat saapuneet Pesänevantielle n.16,5km/2h57min.
Ero Lasseen on kutistunut kuudella minuutilla, ollen nyt 40min.

Keskiviikko klo.7:52

Kolme minuuttia edelliestä kuvasta lähden itse liikkeelle. Lähtö hetkellä eroa Jussiin ja Jarmoon on tasan 3h ja Lasseen 3h46min. Tytöt lähestyvät jo maalia.

Keskiviikko klo.8:29

Lasse viestittää olevansa Mustajärvi-Saarinen välissä ajassa 4h20min.


Keskiviikko klo.8:59

Jussi ja Jarmo viestittävät olevansa Mustajärvi-Saarinen välissä ajassa 4h5min. Ero Lasseen oli kutistunut tuolla noin 6km matkalla 25minuuttia, ollen enää 15minuuttia.

Keskiviikko klo.9:05

Lasse on saapunut Syyryyn n.25,7km/4h59min.


Keskiviikko klo.9:16

Saavun itse Lahnajärventielle n.11,3km/1h24min. Olen saanut Jussia ja Jarmoa 32min kiinni ja Lassea 38min kiinni. Silti olen mm. Lassea jäljessä edelleen 4h8min.


Keskiviikko klo.9:33

Anne ja Kaisa ovat saapuneet Lahnajärventielle n.45,4km/13h19min.

 
Keskiviikko klo.9:44

Jussi ja Jarmo ovat saapuneet Syyryyn n.25,7km/4h52min. Näin Lasse on kasvattanut jo kutistunutta johtoaan uudelleen, etumatkan ollen tässä kohtaa taasen peräti 39 minuuttia Jussiin ja Jarmoon. 


Keskiviikko klo.10:01

Saavun itse Pesänevantielle n.16,5km/2h9min. Olen ottanut tähän mennessä Jussia ja Jarmoa 48 minsaa kiinni ja Lassea 54 minsaa. Eroa on kuitenkin edelleen Jussiin ja Jarmoon 2h12min ja Lasseen 2h52min.

Keskiviikko klo.10:10

Lasse on saapunut Vähä-Juurikan tielle n.30,7km/6h4min


Keskiviikko klo.10:46

Jussi ja Jarmo ovat saapuneet Vähä-Juurikan tielle n.30,7km/5h52min. Jussi ja Jarmo ovat tässä kohtaa 34 minuuttia Lassea perässä. Jahti jatkuu siis haitarimaisen mielenkiintoisena.


Keskiviikko klo.11:14

Lasse on saapunut Pykyn autiotuvalle n.36,1km/7h8min. Jussi ja Jarmon Pykyn väliaika puuttuu, joten joudumme jännittämään eron kehittymistä seuraavalle pisteelle. :)


Keskiviikko klo.11:30

Tytöt, Anne ja Kaisa ovat kääntymässä viimeiselle 5km:lle! Tästä kuvasta on maaliin 5,1km! Tytöt olivat taivaltaneet tuossa kohtaa 15h16min.

Keskiviikko klo.11:34

Saavun itse jo hieman kramppailevana Syyryyn n.25,7km/3h42min. Vauhti onkin ollut hyvää, sillä olen saanut Jussia ja Jarmoa 1h10min kiinni ja Lassea 1h17min kiinni. Kuvittelin ehkä tuossa kohtaa vielä imasevan eron kiinni... kuvittelin...

Keskiviikko klo.12:09

Jussi ja Jarmo ovat poistumassa Iso-Juurikka järveltä kohti Pesänevantietä n.38,6km/7h17min

Keskiviikko klo.12:10

Vain minuutti edellisestä ja Lasse ylittää Pesänevantien n.2km edempänä, eli n.40,6km/8h4min. Arvioisin, että Jussi ja Jarmo ovat tämän mukaan olleet Pesänevantiellä noin ajassa 7h40min, eli 24 minuuttia Lassea perässä.
Samalla kovaa kannustusta WatsAppissa: "Koko porukalla aivan huimaa vauhtia".



Keskiviikko klo.12:35

Valtaisien kramppejen ja sitä kautta suolapatsastelujen jälkeen ylitän Vähä-Juurikan tien n.30,7km/4h43min. Vaikea Syyry-Vähä-Juurikka väli näkyy myös eron kehittymättömyydessä suhteessa poikiin: Tässä kohtaa olen saanut Jussia ja Jarmoa vasta 1h9min kiinni, eli olen hävinnyt heille minuutin edellisellä 5km matkalla. Lassea olen saanut kiinni 1h21min. Eli sekin ero on lähes ennallaan. Jouduin jopa lähtettämään varoitusviestin WatsApp ryhmään pitkään kestäneistä krampeistani.



Keskiviikko klo.12:59

Tytöt ilmoittavat kuvan kera olevansa maalissa (57km) ajassa 16h 45min!!! 

Upeaa, tytöt! Molemmille ekat läpäisyt ja heti hienosti alle 17 tuntiin.

FINNISHER JUHLAA!!!



Keskiviikko klo.13:08

Lasse ylittää Lahnajärventien n.45,4km/9h4min.


Keskiviikko klo.13:34

Saavun itse Pykyn autiotuvalle n.36,1km/5h42min. Olen saanut Lassea kiinni 1h26min. Krampit alkavat helpottaa, mutta jalat on voimattomat. Silti täytyy vähän isotella Pykyn ukolle! :)

Keskiviikko klo.14:04

Lasse ohittaa Teljonlammen n.49,8km/9h58min.



Keskiviikko klo.14:15

Jussi ja Jarmo ohittavat Teljolammen n.49,8km/9h23min. Eroa Lasseen enää 11minuuttia.


Keskiviikko klo.14:54

Lasse soittaa minulle ja kertoo olevansa aivan voimaton ja loppu. Kannustan, koitan antaa vinkkejä ja valan uskoa - ja niinhän mies sitten jatkoikin maaliin. Lasse oli tässä kohtaa 52km kohdalla, eli 5km päässä maalista. Itse olin n.44km kohdalla. Jussi ja Jarmo ohittavat Lassen.


Keskiviikko klo.15:13

Ylitän Lahnajärventien n.45,4km/7h21min. Olen saanut Lassea kiinni 1h43min. Lasse ilmoittaa muutamaa minuuttia myöhemmin päässeensä taas liikkeelle. Upeaa!

Keskiviikko klo.15:36

Jarmo ja Jussi ilmoittavat olevansa PULPETILLA! Eli pojat on maalissa. 57km ja 10h 44min. Upeat juoksut molemmilta.


Keskiviikko klo.16:00

Saavun itse Teljonlammelle n.49,8km/8h8min. Olen saanut Jussia ja Jarmoa kiinni 1h15min ja Lassea 1h50min. Eli olen saanut Syyrystä -> Teljonlammelle n.24km matkalla vain 5min Jussia ja Jarmoa kiinni.


Keskiviikko klo.16:27

Lassekin on maalissa. UPEAA! Lasse voitti vaikeudet ja kasvoi henkisesti. Hienoa. 57km 12h21min. Lassen sinnikkyyttä osoittaa, että hän löysi henkiset voimat jaksaa tehdä viimeistä 7,2km matkaa peräti 2h23min! Vain ultrajuoksijat voivat ymmärtää tuon sinnikkyyden arvon.


Keskiviikko klo.17:09

Saavun itsekin vihdoin viimein maaliin. 57km ja 9h17min. Olipa raskas reissu ja kramppejen sävyttämä. Kahdeksas läpäisy kuitenkin. Siitä enemmän myöhemmin omassa blogissani.

LOPUKSI KIITOS KAIKILLE HIENOISTA SUORITUKSISTA JA HYVÄ HENKISESTÄ VAELLUSPÄIVÄSTÄ!


"sektoriaikoja"

		ANNE	KAISA	LASSE	JARMO	JUSSI	ONNI
11,3km	Lahnajärventie	2:32	2:32	2:02	1:56	1:56	1:24
16,5km	Pesänevantie	4:06	4:06	3:03	2:57	2:57	2:09
25,7Km	Syyry	7:00	7:00	4:59	4:52	4:52	3:42
30,7km	Vähä-Juurikantie			6:04	5:52	5:52	4:43
36,1km	Pyky	10:14	10:14	7:08			5:42
40,6km	Pesänevantie			8:04	7:40	7:40	6:29
45,4km	Lahnajärventie	13:19	13:19	9:04			7:21
49,8km	Teljonlampi			9:58	9:23	9:23	8:08
57,0km	Maali	16:45	16:45	12:21	10:44	10:44	9:17

 

 

TÄSSÄ VIELÄ ANNEN KARTAN JÄLKI, JOSTA SAA ITSELLEEN VAIKKA KARTAN MUKAAN VAELLUKSILLE: klikkaamalla saat kartan isommaksi.

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.6.2015